Pohjanruoska
✝ 26.08.2022
|
Suomenhevonen, ori |
| s. 12.06.2019, 28-vuotias | |
| Musta, 156cm | |
| Kasvattanut Merituulia Lipponen | |
| Omistaa Kaihovaara (VRL-14333) | |
| Rekisterissä VH20-018-0646 | |
| Helppo A / 110cm / CIC1 |
31.08.2020 KTK-II18 + 18 + 18 + 18 = 72p.
20.01.2021 Champion
31.07.2022 KERJ-I6 + 40 + 23 + 21 + 15 = 105p.
31.07.2022 ERJ-I6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101,5p.
31.07.2022 KRJ-II7 + 40 + 19 + 20 + 12 = 98p.
20.08.2022 SLA-I11 + 22 + 19 + 20 + 20 = 92p.
Kun Kaihovaaraan etsittiin uusia jalostusoreja, törmäsin Facebookissa Ruoskaan. Heti ensisilmäyksellä orissa oli sitä jotain - se oli mielettömän hieno musta, joka esiintyi myyntikuvissa ja -videossa edukseen. Hevosen myyjä toki varoitteli orimaisesta luonteesta jo myynti-ilmoituksessa, mutta hetken mietiskelyn jälkeen mä päätin tarttua härkää sarvista. Niinpä mä soitin jo ennestään tutulle hevosvälittäjälle ja me lähdettiin katsomaan Ruoskaa heti seuraavalla viikolla Emilin ja trailerin kanssa Enontekiöön.
Paikan päällä Ruoska ilmoitti olemassa olostaan kimakalla hirnahduksella ja sen jälkeen se veti meille tarhassaan näyttävän laukkashown kuin täysiveriori konsanaan. Nelivuotiaalta ei luonnetta (tai pikemminkin egoa) puuttunut ja sen huomasi käsiteltäessä. Pienellä komennuksella ori kuitenkin pysyi lapasessa taluttaessakin, vaikka ratsastaessa sai itsekin olla paremmin valppaana. Ruoskassa oli kuitenkin hurjasti potentiaalia ja se oli oikein kiva ratsu, vaikka nuori olikin. Me päädyttiinkin lopulta ostamaan Ruoska ja se lastautuikin hevoskoppiin heti toisella yrittämällä.
Ruoska on äijä. Niitä oman elämänsä tosikoviajätkiä, jotka puhkuu äijäenergiaa ja kysyy kaikilta pullistellen “etsä tiedä kuka mä oon”. Ainakin sen omasta mielestä. Tummanpuhuva ja vaikuttavan suurehko lappalainen on kuitenkin tilanteen tullen enemmän naisväen pikkusormen ympärille kiedottu pässi narussa.
Koska Ruoska on tosikova, ei sitä voi hyvänäkään päivänä kutsua nöyräksi. Koska tosikovatjätkät kuten Ruoska ei nöyristele kellekään - paitsi tytöille. Joka tapauksessa ihmisille tästä hevosesta ei löydy myöntyvyyttä sitten yhtään, mutta yhteistyökykyä kylläkin. Ruoska on sen sortin hevonen, jota käskytetään, siltä ei kysytä tai pyydetä, sille kerrotaan, ja tämän kanssa ori on ihan sujut - vaatii siis suorasukaista toimintaa, jossa Ruoskalle ei jätetä vaihtoehtoja olla vastahakoinen. Ja se passaa, Ruoska on sen verta suomalainen, että se ymmärtää vaan suorat käskyt ja kiellot. Näissä käsissä ori tekee milteinpä sitten mitä vaan ja sille saa tehdä mitä vaan - Ruoska ei välitä, Ruoskaa ei kiinnosta tai haittaa mikään letittely tai kutittelu. Sen sijaan luonnollisesti Ruoska ei ole hyvissä väleissä eläinlääkärin kanssa, kengittäjä menee, mutta uppiniskaiseen suomalaismiehen tyyliin lääkäriinhän ei mennä eikä semmosen kanssa kaveerata.
Tiivistetysti helvetin hieno ratsuhevonen. Korealiikkeinen, esiintymishaluinen showmies, toki soveltuu vain vakavan ratsastajan hyppysiin. Jälleen - suorat käskytykset ja huumorintajuttomuus menevät yks yhteen tätä ratsastettaessa, ja Ruoskalla ei ole ongelmaa tehdä mitä selästä kerrotaan, eikä mitään ikea-hyllykön rakennusohjeita. Ruoska on tyypillinen mies - se tekee juuri niin kuin käsketään, ei sen enempää eikä vähempää. Ja liian epämääräisiä ohjeita saadessaan se ei tee sitäkään vähää, vaan ratsastaja saa tehdä sitten keskenään. Vauhtia orissa piisaa ja se on näyttävä näky etenkin esteillä ja maastossa, vaikka sitä kelpaakin katsella myös kouluradalla.
Kisapaikalla Ruoska ei jää huomaamatta - ei ainoastaan upean ulkomuotonsa, vaan myös äänekkyytensä vuoksi. Ruoskalla on tapana ilmoittaa suureen ääneen olemassaolostaan, sillä onhan se hyvä muidenkin tietää, että pomo on saapunut paikalle. Tummaverikkö on kuitenkin yhtä tasaisen varma suorittaja missä tahansa muussakin ympäristössä kuin kotona, eikä se vähästä hätkähdä, vaikka ori melkoinen naistenmies onkin.
Ruoskan luonteen on kirjoittanut maahantuoja (VRL-14618), kiitos! (omistaja tehnyt pieniä lisäyksiä)
Sukulaiset
|
Pohjannuoska vkk, 148cm |
ii. Pohjolantie rt, 149cm | iii. Saunatonttu |
| iie. Tunturiviini | ||
|
ie. Särmäkuisma vkk, 144cm | iei. Ronjan Kasimir | |
| iee. Pohjanlumme | ||
|
Veresviljat m, 165cm |
ei. Mallaksen Matias rt, 166cm | eii. Mustaloska |
| eie. Hurumykket | ||
|
ee. Ohranhelmi m, 160cm | eei. Idänkaura | |
| eee. Helmitiainen | ||
| sukua virtuaalimaailmassa 0 polvea ⇨ Lue lisää suvusta | ||
Ruoskan isä, Pohjannuoska oli voikko, nipin napin pienhevosen mittoihin jäänyt ori. Kellekään ei koskaan jäänyt varsinaisesti epäselväksi, että se tosiaankin oli ori. Luonteeltaan se oli äänekäs, oikeastaan jopa melko macho. Sillä oli kuitenkin itsevarmuutta ja näyttävät liikket, joten piirrettä ei pidetty negatiivisena asiana orin muuttaessa nelivuotiaana kasvattajaltaan uuteen kotiin. Varsinais-Suomessa lähes koko elämänsä asustellut ori kilpaili menestyksekkäästi kenttäratsastuksessa. Se voitti useita mestaruuksia niin aluetasolla kuin kansallisissakin kisoissa. Kakkosella kantakirjattu ori olikin kysytty jalostushevonen. Se astui elämänsä aikana 12 tammaa, vaikka kysyntää olisi riittänyt enemmänkin. Kasvattajansa tuttavalla yksityiskäytössä elellyt ori lopetettiin 21-vuotiaana hammasongelmien vuoksi.
isänisä, Pohjolantie oli myös melko orimaista sorttia. Rautias pikkuori oli sellainen hevonen, johon sanonta "pieni ja pippurinen" päti oikeasti kuin nenä päähän. Ori vaihtoi elinaikanaan kotia pariin otteeseen vähän hankalahkon luonteensa vuoksi. Täyspäinen se kyllä oli ja ihan käsiteltävissäkin, mutta haastava ratsastaa. Haasteellisuudestaan huolimatta ori kilpaili esteratsastuksessa ihan mukavalla menestyksellä aina siihen saakka, että sen yleiskunto alkoi huonontua vanhemmiten. Pohjolantietä käytettiin 10 tammalle ennen kuin se nukkui pois 22-vuotiaana yön aikana laitumella ollessaan.
isänemä, Särmäkuisma oli suorastaan särmikäs tapaus. Voikko, 144-senttinen tamma oli varsin näyttävä tapaus ulkonäkönsä puolesta. Vähän temperamenttinen, mutta utelias tamma menestyi erityisen hyvin näyttelyissä. Se sai useita kunniamainintoja kauniista värityksestään ja korrektisti kulmautuneista jaloistaan. Särmäkuisma eli kasvattajallaan koko ikänsä, sillä sen suvussa oli paljon kasvattajalle ennestään tuttuja hevosia. Tamma toimi pääasiassa jalostustammana ja sen lisäksi sillä touhuiltiin vähän kaikenlaista omaksi iloksi. Kuisma oli monipuolinen hevonen, joka toimi niin sileä- kuin estepuolella ihan keskivertoisesti ja sen lisäksi sillä myös ajettiin sekä tehtiin joitakin pieniä maatilantöitä. Kuisma menehtyi ähkyn seurauksena parikymppiseksi kääntyessään jätettyään jälkeensä neljä varsaa.
emä, Veresviljat oli melko kookas, musta tamma. Merkitön tamma oli aika tavallisen näköinen ja rakenteeltaan keskiverto. Käyttöominaisuuksien ja sukunsa puolesta se oli kuitenkin kiinnostava hevonen jalostusta ajatellen. Veresviljat myytiinkin sisäänratsastuksen jälkeen eräälle suomenhevoskasvatusta pienessä mittakaavassa aloittelevalle naiselle, joka näki tammassa heti potentiaalia. Musta hevonen oli omiaan kenttäratsastuksessa ja etenkin hyppääminen oli sen heiniä. CIC1-tasolla menestyksekkäästi kilpaillut tamma oli luonteeltaan vauhdikas ja helposti kuumuva, mutta kuitenkin ihan järkevä ja helposti käsiteltävissä oleva tapaus. Se varsoi elämänsä aikana kolmesti ja yksi näistä varsoista jäi täyttämään emänsä suuria saappaita pitkäaikaiselle omistajalleen Veresviljojen siirtyessä vehreämmille laitumille eutanasian seurauksena 26-vuotiaana.
emänisä, Mallaksen Matias oli suoraan sanoen melko mitäänsanomaton, hyvin tyypillisen näköinen ja oloinen rautias suomenhevosori. Luonteeltaan ori oli hyvin tasainen, mikä oli sen harvinaisempien sukulinjojen kanssa varmasti orin valttikortti jalostusmarkkinoilla. Matias eleli kasvattajansa huomassa pitkään tehden aina välillä keikkaluontoisesti opetusratsun töitä läheisessä ratsastuskoulussa vähän kokeneempien ratsastajien tunneilla. Orilla oli tasaiset, seiskan askellajit. Se taipui esteillä aina metrin radoille ja sileäpuolella HeA-tasolle kepoisesti. Matias astui viisi tammaa kasvattajallaan asuessa, mutta raudikon muutettua uudelle omistajalleen toiselle puolelle Suomea harrasteratsun virkaa toimittamaan, ori ruunattiin. Matias lopetettiin 23-vuotiaana jo jonkin aikaa vaivanneiden jalkaongelmien vuoksi.
emänemä, Ohranhelmi edusti myös harvinaisempia sukulinjoja. Luonteeltaan tammamainen, musta Ohranhelmi myytiin heti sisäänratsastuksen jälkeen kasvattajaltaan monipuoliseen harraste- ja kisakäyttöön. Tamman kanssa päästiinkin uudessa kodissa hyvin aluille niin ajo- kuin ratsastuspuolellakin, mutta omistajan vakavan loukkaantumisen myötä se vaihtoi vielä uudelleen kotia lähelle itärajaa. Ohranhelmi kilpaili lähinnä valjakkoajossa sekä silloin tällöin esteillä omistajan kiinnostuksen mukaan. Pääasiassa tamma toimitti kuitenkin harrasteratsun virkaa ja eleli melko leppoisaa elämää muutaman lajitoverinsa seurassa. Omistaja päätti varsoittaa Ohranhelmen kahteen otteeseen valiten luonteikkaalle tammalle vähän rauhallisempia oreja. Ohranhelmi nukkui pois kunnioitettavassa 27-vuoden iässä vieteltyään jo tovin eläkepäiviään.
| t. Kaihon Hämynhälvä | s. 01.09.2020 | e. Heljäke | om. VRL-14880 |
| t. Luutarharuusuja | s. 02.01.2021 | e. Meripihkaroihu | om. VRL-13831 |
| o. Pohjantuska | s. 06.08.2021 | e. Hilipeähalla | om. VRL-14704 |
| t. Syyn Silkkinauhaviettelyksiä | s. 31.07.2021 | e. Sukkanauhasuukotus | om. VRL-14333 |
| o. Kaihon Leopoldinkukka | s. 10.12.2021 | e. Alppihunaja | om. VRL-14618 |
Kilpailumenestys
| Näyttelymenestys | Arvokilpailumenestys |
|---|---|
|
27.06.20 Haltiasalo: RCH tuom. reibili 28.08.20 Haltiasalo: irtoSERT tuom. alaera 09.10.20 Haltiasalo: irtoSERT tuom. VP 26.12.20 Haltiasalo: irtoSERT tuom. Dimma |
00.00.00 Paikka: luokka 0/0 00.00.00 Paikka: luokka 0/0 |
| KRJ 40 sijoitusta ⇨ | ERJ 40 sijoitusta ⇨ | KERJ 40 sijoitusta ⇨ |
|---|---|---|
|
02.09.20 Kuura: HeA 6/40 03.09.20 Kuura: HeA 3/40 03.09.20 Kuura: HeA 2/40 05.09.20 Kuura: HeA 1/40 07.09.20 Kuura: HeA 1/40 08.09.20 Kuura: HeA 4/40 09.09.20 Kuura: HeA 1/40 09.09.20 Kuura: HeA 1/40 17.09.20 Kaihovaara: HeA 1/50 17.09.20 Kaihovaara: HeA 7/50 20.09.20 Kaihovaara: HeA 4/50 25.09.20 Kaihovaara: HeA 7/50 03.10.20 Kaihovaara: HeA 3/40 05.10.20 Kaihovaara: HeA 5/40 06.10.20 Kaihovaara: HeA 3/40 12.10.20 Kaihovaara: HeA 2/40 16.10.20 Kaihovaara: HeA 1/40 22.10.20 Hiivuri: HeA 4/60 23.10.20 Hiivuri: HeA 6/60 23.10.20 Kaihovaara: HeA 2/40 26.10.20 Kaihovaara: HeA 3/40 27.10.20 Kaihovaara: HeA 3/40 27.10.20 Hiivuri: HeA 6/60 28.10.20 Kaihovaara: HeA 5/40 01.11.20 Chersey: HeA 3/50 02.11.20 Chersey: HeA 2/50 03.11.20 Chersey: HeA 2/50 06.11.20 Chersey: HeA 3/50 09.11.20 Chersey: HeA 7/50 09.11.20 Chersey: HeA 2/50 10.11.20 Chersey: HeA 1/50 14.11.20 Yemene: HeA 2/40 18.11.20 Yemene: HeA 2/40 20.11.20 Yemene: HeA 3/40 22.12.20 Kaihovaara: HeA 2/40 22.12.20 Holmberg: HeA 6/60 22.12.20 Holmberg: HeA 2/60 24.12.20 Holmberg: HeA 7/60 24.12.20 Holmberg: HeA 2/60 26.12.20 Kaihovaara: HeA 4/40 |
01.09.20 Lupin: 110cm 6/50 09.09.20 Lupin: 100cm 7/50 10.09.20 Lupin: 110cm 2/50 11.09.20 Lupin: 110cm 6/50 11.09.20 Kuura: 110cm 1/40 12.09.20 Kuura: 110cm 5/40 13.09.20 Kuura: 110cm 4/40 15.09.20 Kuura: 110cm 1/40 17.09.20 Lupin: 110cm 6/50 17.09.20 Kuura: 110cm 3/40 18.09.20 Kuura: 110cm 1/40 19.09.20 Lupin: 110cm 5/50 20.09.20 Kuura: 110cm 4/40 22.09.20 Lupin: 110cm 5/50 23.09.20 Lupin: 110cm 4/50 14.11.20 Yemene: 110cm 4/40 15.11.20 Yemene: 110cm 5/40 15.11.20 Yemene: 110cm 3/40 05.01.21 Liljegård: 110cm 5/40 09.01.21 Liljegård: 110cm 1/40 13.01.21 Liljegård: 110cm 5/40 14.01.21 Liljegård: 110cm 2/40 15.01.21 Liljegård: 110cm 1/40 18.01.21 Liljegård: 110cm 2/40 20.01.21 Liljegård: 110cm 5/40 05.02.21 Vihiniemi: 110cm 5/40 07.02.21 Vihiniemi: 110cm 2/40 08.02.21 Holmberg: 110cm 3/50 09.02.21 Holmberg: 110cm 1/50 11.02.21 Holmberg: 110cm 7/50 11.02.21 Holmberg: 110cm 7/50 13.02.21 Holmberg: 110cm 1/50 13.02.21 Jeili: 110cm 3/30 17.02.21 Holmberg: 110cm 7/50 17.02.21 Holmberg: 110cm 3/50 17.02.21 Vihiniemi: 110cm 1/40 18.02.21 Holmberg: 110cm 5/50 19.02.21 Vihiniemi: 110cm 2/40 19.02.21 Holmberg: 110cm 2/50 20.02.21 Holmberg: 110cm 3/50 |
08.06.20 Hiivuri: CIC1 7/50 09.06.20 Hiivuri: CIC1 2/50 15.06.20 Hiivuri: CIC1 4/50 19.06.20 Hiivuri: CIC1 4/50 05.09.20 Lupin: CIC1 1/41 12.09.20 Lupin: CIC1 3/41 19.09.20 Lupin: CIC1 6/41 21.09.20 Lupin: CIC1 5/41 25.09.20 Lupin: CIC1 6/41 29.09.20 Kaihovaara: CIC1 3/40 03.01.21 Viljalehto: CIC1 3/29 04.01.21 Viljalehto: CIC1 5/29 05.10.20 Hiivuri: CIC1 5/58 06.10.20 Hiivuri: CIC1 2/58 06.01.21 Viljalehto: CIC1 5/29 10.01.21 Viljalehto: CIC1 3/29 14.10.20 Viljalehto: CIC1 2/26 23.10.20 Hiivuri: CIC1 6/58 24.10.20 Viljalehto: CIC1 2/26 29.10.20 Viljalehto: CIC1 1/26 30.12.20 Cloudfield: CIC1 4/50 01.01.21 Yorca: CIC1 5/40 06.01.21 Yorca: CIC1 2/40 09.01.21 Yorca: CIC1 5/40 15.01.21 Holmberg: CIC1 1/40 24.01.21 Yorca: CIC1 3/40 13.02.21 Kaihovaara: CIC1 2/30 17.02.21 Holmberg: CIC1 2/40 19.02.21 Holmberg: CIC1 4/50 04.03.21 Kavalniemi: CIC1 2/30 06.03.21 Vihiniemi: CIC1 1/30 07.03.21 Vihiniemi: CIC1 1/30 07.03.21 Kavalniemi: CIC1 3/30 09.03.21 Kavalniemi: CIC1 1/30 10.03.21 Kavalniemi: CIC1 3/30 10.03.21 Vihiniemi: CIC1 3/30 11.03.21 Kavalniemi: CIC1 3/30 03.03.21 Vihiniemi: CIC1 2/30 05.03.21 Vihiniemi: CIC1 4/30 11.03.21 Vihiniemi: CIC1 3/30 |
Päiväkirja
30. kesäkuuta 2022: Koulutuuppausta omistaja
Lämmin kesäilma tuntui vähän rauhoittaneen jopa Ruoskaa, jolla tuntui olevan aina tavalla tai toisella vauhti päällä. Ei sinällään mikään ihme, sillä säät olivat hiponeet kolmeakymmentä astetta jo useamman päivän peräkkäin. Tänään oli pitkästä aikaa vähän viileämpi päivä, minkä vuoksi ajattelinkin käyttää heti tilaisuuteni hyväksi ja ottaa Ruoskan sileätreeniin.
Ruoska oli tänään hieman tavallista hitaampi vertymään, mutta siitä huolimatta se työskenteli yhtä hyvällä motivaatiolla kuin aina ennenkin. Se reagoi apuihini viiveettä ja tuntui liikkuvan oikein kivasti allani. Selästään se jäi ehkä vähän jäykäksi tänään, mutta hieroja oli onneksi tulossa jo ylihuomenna. Ratsastin pääasiassa erilaisia kaarevia teitä, joita sovelsin lisäämällä mukaan väistöjä ja avotaivutuksia. Keskityin työskentelemään lähinnä ravissa pienillä käynti- ja laukkapätkillä höystettynä tehokkaan puolen tunnin ajan, minkä jälkeen hyppäsin alas tumman ratsuni selästä ja hoidin loppukäynnit maastakäsin löysäten samalla satulavyötä parilla reiällä.
27. kesäkuuta 2021: Maastoestevalmennus Harri Sarviharju
Ensin kuului kova rytinä, sitten äänekäs huudahdus, jota seurasi naisääni: "Hiljaa nyt jo!" Ajatuksena oli vielä hakea kupponen kahvia sisältä ennen kuin lähtisin valmennettavien luo, mutta tämä kuulosti jo sen verran dramaattiselta saapumiselta, että päätinpä jättää santsikupin välistä ja suunnata tallin parkkipaikalle. Siellä seisoi punaposkinen, hermostunut nainen pitelemässä mustaa oria, jonka sieraimet olivat suuret kuin lautaset ja se korisi äänekkäästi. "Jaaha, vai sellanen tyyppi", totesin päästyäni kuuloetäisyydelle. Julia kääntyi ympäri ja näytti nololta. "Antek.." nainen oli sanomassa, mutta keskeytin hänet: "Älä turhaan, on Ennakin hommannut ties mitä kovapäitä tänne, ette erotu joukosta yhtään". Julia yhtyi nauruuni ja taputti jopa oriaan kaulalle. "Tää on vähän tällanen kukkoilija, ihan sama mihin mennään, niin se kuvittelee olevansa paikan pomo", Julia selitti. "Ootko yksin liikenteessä, tarvitsetko jeesiä?" kysäisin ja sain myöntävän vastauksen. Kaksin Ruoska saatiin ihan näppärästi kuntoon ja kyllä se ori hiljeni, kun oli tarpeeksi monta kertaa kuuluttanut olevansa paikalla ja saanut Hiivurin machomiehiltä vihamielisiä vastauksia.
Ratsukot alkuverryttelivät maastoestepellon laukkaradalla, minkä jälkeen suuntasimme metsään. Uhmakkaan oloinen ori oli näyttävä näky omistajansa ratsastamana, mutta ratsastaja ei selkeästi päässyt helpolla. Jo alkuverryttelyn jälkeen hiki valui naisen otsalta, eikä ori vaikuttanut vielä yhtään hengästyneeltä. "Hypätkääs pari kertaa verryttelyksi noita tukkeja tuossa", huikkasin ratsastajille ja osoitin vähän matkan päässä olevia tukkiesteitä. Ruoska laukkasi voimalla estettä kohti ja hyppäsi itsevarmasti ja liioitellen tukin yli. Egoa ei tältä äijältä ainakaan puuttunut. "Joo, siirrytään vaan hyppäämään oikeita esteitä, näähän sujuu kummaltakin niin ongelmitta", totesin muutamien hyppyjen jälkeen. Aloitimme ensin matalalla banketilla, josta jatkoimme vaativampaan tehtävään. Tämä ratsukko oli selkeästi tehnyt paljon töitä yhdessä, sillä heidän menonsa oli suoraviivaista ja täsmällistä. Julia tiesi ratsunsa ongelmakohdat ja Ruoska totteli kellontarkasti ratsastajansa apuja. Välillä minusta tuntui, että lähinnä seuraan vierestä osaavan ratsukon työskentelyä, mutta pääsin minä onneksi välillä ihan valmentamaankin. Etenkin isommilla alashypyillä Ruoska otti vähän turhan räjähtäviä hyppyjä sen sijaan, että laskeutui nätisti ja tätä saimme vähän korjailla ennen kuin alkoi taas sujua.
Valmennuksen päätteeksi treenasimme kapeita esteitä. Aloitimme suht helposta, ratsujen tasoa alemmista esteistä, joista etenimme sen mukaan, miten hyvin ratsukoilla meni. Ruoska hyppäsi suurella itsevarmuudella, vauhtia tosin alkoi löytyä välillä jo liikaakin. "Teepäs vähän ronskimpia pidätteitä, sen ei tarvitse räjähtää esteiltä ihan noin voimakkaasti eteenpäin!" totesin Julialle, jonka hevonen oli innostunut kapeasta laatikkomallisesta esteestä turhan paljon. Mitkään pienet avut eivät tämän herran kanssa toimineet ja Julia tiesi tämän hyvin. Nopeasti nainen sai hevosensa takaisin täydelliseen hallintaansa, vaikka Ruoska välillä vähän yrittikin kyseenalaistaa hitaampaa vauhtia. "Ihmeen tottelevainen tuo ori on, vaikka sen olemus antaa olettaa jotain ihan muuta", totesin Julialle, joka hyppäsi orillaan jokaisen esteen ongelmitta, mitä vain käskin heidän hypätä. "Joo, älä kerro kenellekään, mutta pohjimmiltaan tää on ihan mun tossun alla. Mut antaa sen esittää olevansa kovis", Julia vastasi ja iski naurahti.
8. toukokuuta 2020: Yli Läpi aitojen omistaja
Olin pyöritellyt jos jonkinmoisia papereita käsissäni ainakin jo parin tunnin ajan, kun puhelimen pärähti soimaan ehkä seitsemännettä kertaa. Tällä kertaa näytöllä vilkkui Emilin nimi. "No mitä nyt? Etkö sä vieläkään löytänyt sitä kauramaitoa kaupasta?" puuskahdin nostettuani luurin korvalleni. "Ruoska seisoo maneesin takana nokkospuskassa", Emil tokaisi sivuuttaen kysymykseni. "Täh?" kiiruhdin ikkunaan ja toivoin tämän olevan jälleen joku miehen typerä vitsi. "Joojoo, nyt nainen raahaa ahteris kipin kapin tänne pihalle", linjan toisessa päässä oleva mies sanoi ja lopetti puhelun.
Siellähän se musta pirulainen tönötti. Ja kaiken lisäksi muutaman metrin päässä Ruoskasta seisoi hirvi. Siis ihan ihka oikea sarvipäinen hirvi, joka ei ilmeisesti turhia stressannut. Siinä ne tyynesti laidunsivat keskenään ja kumpikaan ei edes korvaansa lotkauttanut, kun kävelimme Emilin kanssa lähemmäs. Vilkaisivat vain meitä tyynesti. "Mä luulin, että meidän muut hevoset on niin outoja, että oon nähnyt jo kaiken. Mutta olin näköjään väärässä", Emil sai sanottua ja sitten tämä hörähti hämmentyneeseen nauruun. Mä en edes tiennyt, mitä olisin ajatellut. Siinä mä seisoin tumput suorina nahkaista riimua käsissäni roikottaen enkä tiennyt, olisiko mun pitänyt itkeä vai revetä itsekin nauruun.
"Mä en oo kyllä ikinä nähnyt hirveä, joka jäisi tolleen vaan tuijottamaan", naurahdin, kun viimein talutin Ruoskaa takaisin tarhaan. Emil oli myös tilanteesta yhtä häkeltynyt. Ruoska puolestaan tuntui ihmettelevän eniten sitä, mihin sen uusi laidunkaveri jäi. Ori oli tullut aidasta läpi, mutta tarhakaveri Tiki seisoi yhä tyynesti aitojen sisällä syömässä heinää kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Onneksi tilalla oli tyhjillään olevia tarhoja, joten kaksikko saatiin siirrettyä pariksi päiväksi toiseen tarhaan korjauspuuhien ajaksi.