Haudankalpea
✝ 05.11.2023
|
Suomenhevonen, ori |
| s. 16.07.2016, 29-vuotias | |
| Mustankimo, 146cm | |
| Kasvattanut Jenna Helmanta | |
| Omistaa Kaihovaara (VRL-14333) | |
| Rekisterissä VH19-018-0297 | |
| Helppo A / 100cm / Helppo |
"Tällä hetkellä koulutusvaiheessa oleva nuorukainen, jolla on hyvät tsäänssit tulla vaikka kuinka hienoksi kisatykiksi vielä. Nopea oppimaan ja tykkää tehdä töitä. Kehittynyt hurjasti nopeassa ajassa ja suorittanut puhtaasti koulutustasonsa harjoituskisoja kotiradalla. Maastoesteillä vielä hieman liian touhukas, eikä malta oikein kuunnella aina. Potkuherkkä hevonen, jolla tulee pitää punaista nauhaa kisapaikoilla eikä saa sijoittaa muiden kanssa tarhaan. Ei ole potkinut ihmisiä. Kengitykset, lastaamiset, eläinlääkärikäynnit ja perushoitaminen sujuvat ilman turhaa ongelmaa. Kavahtelee kumminkin herkästi nopeita liikkeitä." - maahantuojan kertomaa (sarqquu)
Elmo on monin puolin ihana hevonen jonka kanssa arki rullaa vaivattomasti. Ihmisiä kohtaan ori on aina ollut todella ystävällinen ja tutun ihmisen nähdessään tervehtiikin iloisella hörähdyksellä. Elmo on aina innokkaana mukana tekemässä mitä tahansa ja antaakin tehdä kaikki mahdolliset toimenpiteet ongelmitta perus hoitamisesta eläinlääkärikäynteihin. Jostain syystä Elmo kuitenkin saattaa kavahdella äkkiliikkeitä, joten sen kanssa toimiessa tulee olla aina rauhallinen ja välttää kaikkia nopeita liikkeitä. Elmon huonoin puoli on potkuherkkyys muita hevosia kohtaan eikä sitä voida pitää muiden hevosten lähellä ilman tapaturmia.
Ratsuna Elmo on miellyttävä ja se tykkää kaikenlaisesta työnteosta. Se on aina oppinut uudet asiat nopeasti ja sen vuoksi se on yksi suosituimmista ratsuista tallissa. Elmon kanssa koulukiemuroiden vääntäminen on miellyttävää ja ori kuuntelee ratsastajan apuja herkeämättä. Se ei koskaan kyllästy vaikka samoja asioita toistettaisiin lukuisia kertoja vaan aina se jaksaa yrittää parhaansa. Elmo tarvitsee kuitenkin selkeät ja napakat avut jotta siitä saa kaiken potentiaalin esiin.
Esteiden hyppääminen on yksi Elmon lempipuuhista ja silloin se saattaa hieman kuumua. Napakoilla otteilla sen saa kuitenkin pidettyä hallinnassa ja hypyt pysyvät järkevinä. Sillä on kiva hyppytekniikka ja Elmo osaakin katsoa itselleen sopivimmat ponnistuspaikat jos vain ratsastaja antaa siihen mahdollisuuden. Ori antaa ratsastajalleen paljon anteeksi ja on todettu, että se hyppää minkä tahansa yli jos se vain on mitenkään mahdollista. Elmon kanssa voikin tehdä hieman tiukempiakin reittivalintoja mikäli ratsastaja vain osaa tuoda hevosen sitten esteelle edes jotenkin suorassa.
Maastoesteillä Elmo tuntuu olevan ikuinen kakara ja innostuukin vähän turhankin paljon. Sillä on paha tapa alkaa touhottamaan eikä silloin oikein malta kuunnella ratsastajan apuja. Maastoesteille sen selkään ei kannatakaan päästää ihan ketä tahansa jotta hevonen pysyy hallinnassa ja hyppääminen on turvallista.
Matkustajana Elmo on ollut aina rauhallinen ja tasaisen varma. Kyytiin noustaan ensimmäisellä yrityksellä ja koko ajomatkan seisoskellaan rauhassa paikallaan ja mussutetaan heiniä. Jos vain mahdollista niin järkevintä on jättää oriin viereen yksi tyhjä paikka jotta rauha säilyy matkan ajan. Kilpailupaikoilla Elmon häntään tulee aina kiinnittää punainen rusetti, jotta hevonen ei pääse potkimaan muita hevosia. Sen käytös kilpailupaikoilla ei eroa paljoakaan normaalista. Hieman ehkä on vähän innokkaampi ja uteliaampi.
Elmon luonteen on kirjoittanut Natalia, kiitos!
Sukulaiset
|
Haudantakaa m, 148cm |
ii. Haudanvahti trn, 152cm | iii. Vahtimestari |
| iie. Helmiäiskirjoilu | ||
|
ie. Takatukkaletti rt, 149cm | iei. Lento Seis | |
| iee. Tuuheatukka | ||
|
Kalmankukka rtkm, 145cm |
ei. Kuolonsyöjä prt, 146cm | eii. Kuolonriitti |
| eie. Tenhon Aurora | ||
|
ee. Kaamosmasennus vrtkm, 145cm | eei. Kaamostarinoita | |
| eee. Sinfonia | ||
| sukua virtuaalimaailmassa 0 polvea ⇨ Lue lisää suvusta | ||
Isä, Haudantakaa oli musta, pienhevosmittoihin jäänyt ori. Haukka ei ollut ehkä kedon kaunein kukkanen hontelon runkonsa vuoksi, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta, ori oli varsin näppärä ratsu etenkin estepuolella. Lisäksi luonteeltaan Haukka oli puhdasta kultaa - sillä oli loistava työmotivaatio ja pitkä pinna. Se antoi ratsastajalleen paljon anteeksi ja hyppäsi melkeinpä paikasta kuin paikasta. Haukalla oli tasaiset, matkaavoittavat askeleet sekä hyvä hyppytekniikka. Ne olivat ne ominaisuudet, joiden ansiosta oria päätettiin käyttää jalostukseen parinkymmenen varsan verran. Käytännössä koko ikänsä ori asui pienellä yksityistilalla lukuunottamatta paria ensimmäistä vuotta, kun se asui vielä kasvattajansa hoivissa. Ori vaihtoi omistajaa muutamaan otteeseen, mutta asui kuitenkin aina saman tallin tiloissa ja teki satunnaisia ratsastustuntejakin edistyneempien ratsastajien estetunneilla. Tällä hetkellä 22-vuotias Haukka viettelee ansaittuja eläkepäiviään.
Isänisä, Haudanvahti oli useiden jälkeläistensä tapaan väriltään tummanruunikko R-suunnan ori. Se oli pitkään suunniteltu ja odotettu varsa, joka oli omistajansa oman orin ja tämän liisaaman tamman varsa. Varsan isä, Vahtimestari, oli kyvykäs ja hyvin menestynyt estehevonen, jonka tulista luonnetta pyrittiin tasoittamaan valitsemalla sille puolisoksi rauhallinen ja tasainen Helmiäiskirjoilu. Tavoitteesta saada varsasta hyväkäytöksinen, mutta loistava estehevonen, ei kauas jääty - Haudanvahdilta löytyi juuri nämä piirteet, mutta sen lisäksi se oli luonteeltaanmelkoinen hupsuttelija, jolla oli aina pieni pilke silmäkulmassaan. Toisinaan se riisui tarhakavereidensa riimut ja joskus se ilmestyi omistajan kotitalon ikkunaan porkkanoiden toivossa. Kapasiteettia luonteeltaan kultaiselta orilta löytyi aina metrikympin esteratoihin saakka melko pienestä koostaan huolimatta. Jalostukseen omistaja käytti oria noin kahdenkymmenen varsan verran, ennen kuin päästi tämän vihreämmille laitumille 24-vuotiaana jo jonkin aikaa jatkuneiden hammasongelmien takia.
Isänemä, Takatukkaletti oli veikeä, raudikko pienhevostamma. Tamma myytiin 3-vuotiaana kasvattajalta eteenpäin yksityisomistukseen tallipaikkoja tarjoavalle ratsastuskoululle. Uusi omistaja, nuori kenttäratsastaja koulutti hevosen juurta jaksaen itse ja tammasta tulikin varsin näppärä pakkaus aavistuksen kipakasta luonteestaan huolimatta. Takatukkaletti oli toisinaan tammamainen ja kuumui herkästi, mutta oikean ratsastajan kanssa se toimi hyvin niin esteillä kuin sileälläkin. Niinpä tammasta tulikin omistajansa luottohevonen, jonka kanssa kierrettiin tapahtumia laidasta laitaan - nähtiinpä heidät vielä kisaamassa kenttäratsastuksen kansallisellakin tasolla. Takatukkaletti jätti jälkeensä yhteensä viisi varsaa, ennen kuin tamma siirtyi viettämään rauhallisempia eläkepäiviään kevyempään käyttöön seura- ja maastohevosena. Rautias kuoli vanhuuteen 26-vuotiaana.
Emä, Kalmankukka oli rautiaankimo, hieno kantakirjatamma, joka niitti menestystä pääasiassa kenttäratsastuksen helpon tason luokissa. Kalmankukka oli monipuolinen käyttöhevonen, joka pärjäsi tasaisen varmasti niin sileällä kuin estepuolellakin, eikä ulkomuodossakaan moitittavaa ollut. Toisaalta kimo ei luonteeltaan ollut mikään helpoin tapaus, vaan vaati käsittelijältään vähän osaamistakin - se oli ponimainen, vauhdikas ja reaktiivinen. Osaavan käsissä kuitenkin näppärä, kevyesti omalla moottorilla liikkuva kenttäpeli. Kalmankukka oli kysytty jalostustamma, mutta omistaja ei halunnut nimen yleistyvän liikaa. Siksipä tamma pyöräytti loppujen lopuksi kuusi varsaa, joiden isät valittiin hyvin harkiten. Kalmankukka asui lähestulkoon koko ikänsä kasvattajansa luona, kunnes siirtyi viettelemään viimeisen varsansa jälkeen eläkepäiviä läheisen ratsastuskoulun laitumille. 26-vuotiaana eräänä kesäaamuna tamma löydettiin kuolleena tarhastaan. Ruumiinavauksessa tamman todettiin kuolleen luonnollisesti vanhuuden tuomien vaivojen seurauksena.
Emänisä, Kuolonsyöjä oli myöskin pienhevosen mittoihin jäänyt punaraudikko, josta oli alunperin tarkoitus tulla juoksija - olihan orin molemmilla vanhemmilla kohtuullisen hienot raviurat takanaan. Kuolonsyöjän kasvattaja totesi kuitenkin orin ollessa viiden vanha, ettei raudikosta juoksijaa tulisi. Ori ei vain lopulta sopeutunut raviratojen hulinaan. Niinpä Kuolonsyöjä päätyi myyntiin ja sen osti eräs nuori nainen, joka aloitti orin ratsukoulutuksen. Kuolonsyöjä oli varsin mainio harrasteratsu ja rento ajokaveri. Ihka aito suomalainen monitoimihevonen siis. Rautias menestyi kivasti sileäpuolen seura- ja aluekisoissa, mutta sen lisäksi se hyppäsikin ihan kivasti kasiakymppiä, vaikkei laukka orin vahvin askellaji ollutkaan. Kuolonsyöjä kerkesi astua kymmenen tammaa, ennen kuin ori siirtyi eläkkeelle. Ori kuoli lopulta 20-vuotiaana ähkyn seurauksena.
Emänemä, Kaamosmasennus oli sekin pienhevoskokoinen, kimo pikkutamma. Kimon nimi aiheutti sen elämän aikana jonkin verran hilpeyttä, sillä energisestä ja vilkkaasta tammasta tuli mieleen kaikkea muuta kuin masennus tai kaamos. Kaamosmasennus oli varsin etevä kenttäratsu, jonka hyppytyyliä kuultiin kuvattavan usein kengurumaiseksi. Ja kun tamman pääsi ihka elävänä näkemään esteradalla, ymmärsi varmasti, mitä sillä tarkoitettiin. Kaamos oli reipas- ja isoliikkeinen pienestä koostaan huolimatta, minkä johdosta se niitti paljon kunniamainintoja, ruusukkeita ja ihailuja elämänsä aikana. Tamman viisi varsaa menivät kaikki kuumille kiville ja niille lyötiin takapuoleen mojovat hintalaput - eikä turhaan, Kaamos oli mainio emä ja periyttäjä, hienon värinenkin vielä. Tamma kirjattiin II-palkinnolle P-suunnalle, ennen kuin omistajansa kultakimpale pääsi viettämään ansaitsemiaan eläkepäiviään parin hevoskaverinsa seuraan. Kaamos lopetettiin kimosyövän vuoksi 22-vuotiaana.
| t. Kaihon Vienovaino | s. 28.08.2020 | e. Meripihkaroihu |
| t. Kaihon Vienovinkaus | s. 06.01.2021 | e. Heljäke |
| t. Kaihon Kalmankosketus | s. 10.01.2021 | e. Hytisevä Hilla |
| o. Teilikorven Marrasvalkea | s. 23.03.2021 | e. Kapeenvalkea |
Kilpailumenestys
| Näyttelymenestys | Arvokilpailumenestys |
|---|---|
|
00.00.00 Paikka: irtoSERT tuom. Tuomari 00.00.00 Paikka: irtoSERT tuom. Tuomari |
31.01.19 Kaihovaara: HeB, KRJ-Cup 17/288 |
| KRJ 40 sijoitusta ⇨ | ERJ 40 sijoitusta ⇨ | KERJ 40 sijoitusta ⇨ |
|---|---|---|
|
31.01.19 Kaihovaara: HeB (Cup) 17/288 02.05.19 Haavelaakso: HeA 4/30 06.05.19 Haavelaakso: HeA 5/30 09.05.19 Haavelaakso: HeA 1/30 10.05.19 Haavelaakso: HeA 4/30 11.05.19 Haavelaakso: HeA 2/30 12.05.19 Haavelaakso: HeA 1/30 12.05.19 Haavelaakso: HeA 5/30 13.05.19 Haavelaakso: HeA 1/30 21.05.19 Haavelaakso: HeA 1/30 22.05.19 Haavelaakso: HeA 3/30 28.05.19 Haavelaakso: HeA 2/30 30.05.19 Haavelaakso: HeA 3/30 01.09.20 Kuura: HeA 1/40 03.09.20 Kuura: HeA 5/40 05.09.20 Kuura: HeA 5/40 06.09.20 Kuura: HeA 6/40 06.09.20 Kuura: HeA 2/40 09.09.20 Kuura: HeA 4/40 09.09.20 Kuura: HeA 4/40 15.09.20 Kaihovaara: HeA 2/50 17.09.20 Kaihovaara: HeA 5/50 18.09.20 Kaihovaara: HeA 1/50 22.09.20 Kaihovaara: HeA 1/50 25.09.20 Kaihovaara: HeA 2/50 29.09.20 Kaihovaara: HeA 6/50 29.09.20 Kaihovaara: HeA 1/50 02.11.20 Chersey: HeA 1/50 05.11.20 Chersey: HeA 4/50 06.11.20 Chersey: HeA 2/50 16.11.20 Yemene: HeA 4/40 22.12.20 Kaihovaara: HeA 3/40 23.12.20 Kaihovaara: HeA 2/40 24.12.20 Kaihovaara: HeA 1/40 24.12.20 Holmberg: HeA 1/60 27.12.20 Kaihovaara: HeA 2/40 29.12.20 Kaihovaara: HeA 5/40 02.01.21 Kuura: HeA 3/40 04.01.21 Kuura: HeA 2/40 05.01.21 Kuura: HeA 4/40 |
03.06.19 Hiivuri: 100cm 5/50 07.06.19 Hiivuri: 90cm 6/50 11.06.19 Hiivuri: 90cm 3/50 15.06.19 Hiivuri: 90cm 2/50 18.06.19 Hiivuri: 90cm 4/50 01.09.20 Lupin: 100cm 3/50 06.09.20 Lupin: 100cm 1/50 10.09.20 Lupin: 100cm 7/50 14.09.20 Lupin: 100cm 4/50 20.09.20 Lupin: 100cm 4/50 22.09.20 Lupin: 100cm 6/50 28.09.20 Lupin: 100cm 5/50 29.09.20 Lupin: 100cm 1/50 05.09.20 Cloudfield: 100cm 3/50 11.09.20 Cloudfield: 100cm 1/50 15.09.20 Cloudfield: 100cm 7/50 03.09.20 Kuura: 100cm 5/40 04.09.20 Kuura: 100cm 3/40 01.09.20 Kuura: 100cm 2/40 03.09.20 Kuura: 100cm 3/40 04.09.20 Kuura: 100cm 5/40 05.09.20 Kuura: 100cm 5/40 07.09.20 Kuura: 100cm 4/40 25.09.20 Lupin: 90cm 2/50 28.09.20 Lupin: 90cm 5/50 29.09.20 Lupin: 90cm 2/50 02.10.20 Lupin: 90cm 7/50 06.10.20 Lupin: 90cm 2/50 09.10.20 Lupin: 90cm 7/50 23.12.20 Holmberg: 100cm 4/40 29.12.20 Holmberg: 100cm 6/40 01.01.21 Liljegård: 90cm 5/40 01.01.21 Liljegård: 90cm 5/40 02.01.21 Liljegård: 90cm 1/40 03.01.21 Liljegård: 90cm 6/40 05.01.21 Liljegård: 90cm 6/40 05.01.21 Liljegård: 90cm 5/40 08.01.21 Liljegård: 90cm 6/40 11.01.21 Liljegård: 90cm 2/40 18.01.21 Liljegård: 90cm 5/40 |
04.05.19 Riimuvaara: Helppo 3/30 11.05.19 Riimuvaara: Helppo 3/30 24.05.19 Riimuvaara: Helppo 1/30 09.06.20 Hiivuri: Helppo 7/50 14.06.20 Hiivuri: Helppo 5/50 30.06.20 Hiivuri: Helppo 4/50 04.09.20 Lupin: Helppo 6/50 12.09.20 Lupin: Helppo 7/50 15.09.20 Lupin: Helppo 4/50 23.09.20 Kaihovaara: Helppo 2/40 24.09.20 Lupin: Helppo 5/50 04.10.20 Kaihovaara: Helppo 4/40 05.10.20 Hiivuri: Helppo 3/53 07.10.20 Hiivuri: Helppo 1/53 11.10.20 Hiivuri: Helppo 2/53 12.10.20 Viljalehto: Helppo 3/27 13.10.20 Viljalehto: Helppo 1/27 14.10.20 Kaihovaara: Helppo 6/40 15.10.20 Kaihovaara: Helppo 1/40 16.10.20 Viljalehto: Helppo 3/27 23.10.20 Viljalehto: Helppo 1/27 30.10.20 Viljalehto: Helppo 5/27 12.01.21 Viljalehto: Helppo 2/26 17.01.21 Viljalehto: Helppo 4/26 04.02.21 Kaihovaara: Helppo 2/30 10.02.21 Kaihovaara: Helppo 1/30 12.02.21 Holmberg: Helppo 6/40 14.02.21 Kaihovaara: Helppo 5/30 16.02.21 Holmberg: Helppo 5/40 18.02.21 Holmberg: Helppo 6/40 02.03.21 Vihiniemi: Helppo 4/30 03.03.21 Vihiniemi: Helppo 4/30 04.03.21 Vihiniemi: Helppo 4/30 06.03.21 Kaihovaara: Helppo 3/30 09.03.21 Kaihovaara: Helppo 3/30 12.03.21 Vihiniemi: Helppo 4/30 13.03.21 Kaihovaara: Helppo 3/30 16.03.21 Kaihovaara: Helppo 5/30 18.03.21 Vihiniemi: Helppo 1/30 19.03.21 Vihiniemi: Helppo 1/30 |
Päiväkirja
3. maaliskuuta 2023: Mummoilua Julia, omistaja
"Vai että Haurankalapia. Mitä varten näillä teirän hevosilla pittää aina niin hurjia nimiä olla?" Emilin mummo kiekaisi, kun rouva katseli aitalankkujen toisella puolella käyskentelevää Elmoa. Mummon seuraava kysymys koski tietysti sitä, oliko Elmo luonteeltaan yhtä hurja kuin sen nimikin. Mua kysymys hymyilytti, Emiliä suorastaan nauratti. "Ei, kyllä se on ihan kelpo hevonen. Oikein hyväkäytöksinen sellainen. Se on saanut paljon palkintojakin ratsastuskisoista. Ja hyvät kommentit luonteestaankin sellaisessa arvioinnissa", Emil selitti kantakirjaustilaisuuten viitaten. Mä nyökyttelin hymyillen ja vakuuttelin mummolle, ettei Elmo potkinut ihmisiä, vaikka se tarhasikin yksin potkuherkkyytensä vuoksi. "Se joskus vaan vähän säikkyy äkkinäisiä liikkeitä ja siksi se on kaiken varalta parempi tarhata yksin, ettei vaan vahingossakaan satu mitään", Emil totesi. Mummokin löysi samaistumispintaa Elmoon ja totesi, ettei hänkään pitänyt turhasta hötkyilystä.
12. elokuuta 2022: Kisatohinaa Julia, omistaja
"Montako Emiliä tarvitaan pesemään yksi Elmo?" hörähdin, kun katselin mieheni tohinaa Elmon ympärillä. Elmo seisoi pesuhuoneessa riimustaan molemmin puolin kytkettynä ja se tuijotti mua märän otsatukkansa alta vähän apuapyytävän näköisenä. Shampoopulloja, harjoja, kampoja, pesusieniä, ja vain luoja tietää mitä kaikkea muuta, lojui pesuboksin lattialla. "No Elmo päätti vähän pyöräyttää tuota sievää ja heiveröistä pyllyään", Emil huokaisi ja hinkkasi menemään Elmon karvaa kädessään olevalla pesusienellä.
Oli se tämäkin päivä nähtävä, että Emil otti stressiä kisoista. Mies suhtautui yleensä varsin lungisti kisaamiseenkin. Se oli yleensä rauhoittelemassa mua, kun itse pyyhälsin stressipäissäni menemään kuin pyörremyrsky. Emil toimi tavallisesti mun järjen äänenäni, mutta tällä kertaa meidän roolit tuntuivat kääntyneen päälaelleen. Nyt sillä oli itsellä pasmat ihan sekaisin. Sillä oli suitsetkin kisa-aamuna hukassa ja jouduimme lainaamaan toisia suitsia, joita mä sitten kisamatkan aikana puhdistin autossa.
Emil ei ollut sinä kesänä kerennyt ratsastaa hirveästi Elmoa, mistä mä arvelin jännityksen johtuvan. Mieshän ei itse missään nimessä vielä kisapaikallakaan myöntänyt, että nyt jännitti, vaan sillä oli kauhea säheltäminen ja häslääminen päällä. Mä tarjouduin hoitamaan Elmon, sillä olin jo varma, että oriparka saisi vielä slaagin Emilin heilumisesta ja huitomisesta, ennen kuin ratsukko pääsisi edes radalle asti.
Jännityksestä ja yhteisen treeniajan vähäiseksi jäämisestä huolimatta ratsukko nappasi kenttäkisoista sinisen ruusukkeen. "Elmo kyllä pelasteli taas aika reippaasti meikäläisen menoa", Emil totesi kisojen päätteeksi kävelyttäessään kimoa, jonka karva oli hiestä vielä kostea. "On se vaan melkoinen kultakimpale", totesin itsekin hymyillen kurottautuessani silittämään orin karvaa.
22. kesäkuuta 2021: Estevalmennuksessa Julia, omistaja
"Rehellisesti - mä en olis uskonut sanovani tätä suomenhevosesta, mutta sehän on melkonen ferrari", Vihiniemen Elias totesi vähän yllättyneenä, kun se katseli mun ja Elmon menoa auringon valossa kylpevällä Kaihovaaran ratsastuskentällä. Elmo tuntui tänään tosi hyvältä. Se liikkui reippaasti, mutta oli silti hyvin kuulolla. Ehkä se tosin kiihtyi vähän turhaksikin tiukoimmissa kurveissa, mutta pysyi kuitenkin kivasti lapasessa. "Joo, tästä tuntuu kyllä löytyvän aina vähän isompi vaihde", vastasin naurahtaen.
Hyppäsimme tänään Eliaksen valmennuksessa ihan kunnollista rataa molempiin suuntiin. Rata koostui tänään pitkälti melko tiukoista ja hankalista käännöksistä, joihin sai tosissaan ratsastaa kieli keskellä suuta. Teiden ratsastamisen kanssa sai olla tarkkana, eikä tilaa virheille juurikaan ollut. Esteet olivat kuitenkin pääasiassa tavallisia pystyesteitä, mikä vähän paikkaili muutoin hankalaa rataa.
Elmo suoriutui radasta kuitenkin varsin mallikkaasti. Sillä oli sopiva mielentila ja hyvä flow tekemiseen. Laukkaa sain kylläkin lyhennellä useamman kerran aika reippaastikin ja puolipidätteiden kanssa jouduimme yhdessä vaiheessa vähän keskustelemaan, menevätkö ne läpi vai ei. Loppujen lopuksi olin itse tosi tyytyväinen tekemiseemme ja otimme valmennuksen aikana vain pari puomia, mitkä nekin johtuivat mun omasta huolimattomuudestani.
"Tosi kivannäköistä työskentelyä teiltä tänään. Melkein alan itsekin jo vähän lämpeämään näille suokeille", Eliaskin kommentoi, kun siirryimme raviin loppuverkkaa suorittaessamme. Elmo venytteli kaulaansa treenin päätteeksi, kun annoin sille reilusti ohjaa ja isot kiitokset. "Äkkiäkös me sulle yksi suokkivauva pyöräytettäisiin Elmosta", sanoin Eliakselle silmää vinkaten, mutta sain vastaukseksi pelkkää pään pyörittelyä.