Hautaanlaskija
✝ 18.10.2020
| Nimi | Hautaanlaskija, "Tyyne" | Kasvattaja | Erik Blomberg |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Kaihovaara (VRL-14333) |
| Syntynyt | 13.05.2014, 22-vuotias | Rekisterinumero | VH18-018-1110 |
| Väri, säkäkorkeus | punarautias, 156cm | Koulutustaso | Helppo A / 100cm / Helppo |
VIR MVA Ch myönnetty 26.11.2018
20.09.2020 SLA-II (17 + 18 + 22 + 20 + 11 = 88p.)
30.09.2020 ERJ-I (8,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 101,5p.)
15.10.2020 KRJ-II (8,5 + 40 + 20 + 20 + 10 = 98,5p.)
Tyyne päätyi Kaihovaaran hevoskatraaseen hevoshuutokaupan kautta. Vaikka toukokuinen päivä oli varsin lämmin, oli mun ollut pakko päästä ihan uteliaisuuttani katsomaan suomenhevostarjontaa. Ei mulla ollut perimmäisenä tarkoituksena kuitenkaan lähteä uutta asukasta ostamaan, mutta niinhän siinä sitten kävi, että nelivuotias Tyyne seisoi trailerissa paluumatkalla. Olihan se traileri pitänyt kaiken varalta ottaa mukaan, sillä jokainen mukaanlähtijä taisi jo arvata, että mun päästessä hevosmarkkinoille ei sieltä palata tyhjin käsin. Tamma polveutui varsin monipuolisista hevosista, joiden seassa oli muutama tunnetumpikin nimi. Kasvattaja olisi omien sanojensa mukaan mielellään pitänyt tamman itsellään, mutta pitäytyi suunnitelmassaan ja myi Tyynen eteenpäin alkuperäisten suunnitelmiensa mukaan.
Tyyne on yleisesti suhteellisen hyväkäytöksinen hevonen, jonka persoonasta paistaa läpi lievä tammaimaisuus. Tyyne on ystävällinen niin neli-, kuin kaksijalkaisillekin eikä toisinaan ilmaantuvaa nyrpeyttä ole syytä ottaa vakavissaan. Tammalla on ehkä turhan huumorintajuton asenne, mutta kyllä se laumassa pärjää yhtä hyvin, kuin yksinäänkin, kunhan ruokaa on tarjolla.Hoitaessa Tyyne on varsin rauhallinen tapaus, vaikka onkin vatsansa puolelta vähän arka. Tästä syystä vatsan alueelta on hyvä muistaa harjata tammaa vähän maltillisemmin ja sama pätee myös satulavyön kiristämisessä, ellei välttämättä halua ottaa osumaa hammaskaluston tai jalkojen puolelta. Tyynen kärsivällisyys kuitenkin riittää pidemmäksikin aikaa, eikä tammalla ole tapana haahuilla ympäriinsä hoitotoimenpiteiden aikana.
Ratsastaessa Tyyne ei pelkää testata ratsastajaansa. Tamma ei tee mitään ilmaiseksi eikä näin ollen päästä matkustajaansa ainakaan helpolla. Paremmin se toimii määrätietoisen, tutun ratsastajan kanssa. Ehkä tuossa onkin vähän yhden ihmisen hevosen vikaa. Tyyne on energinen ja polkee liikkuessaan hyvin runkonsa alle jaloillaan. Tammalla on mukavat askeleet ratsastajan kannalta - tasaiset ja matkaavoittavat. Tyyne reagoi ja vastaa nopeasti apuihin, mutta on tarkka siitä että ohjeet tulevat selkeästi. Tamma vetää helposti herneet nenään ratsastajan tekemistä virheistä esteilläkin. Rautiaalla on mukavan ilmava hyppytyyli, vaikka se onkin melko vauhdikas ja tarvitsee hieman opastusta sopivan ponnistuspaikkaa etsiessä. Maastossa Tyyne on entistäkin reippaampi ja innokkaampi menijä, jolloin ratsastaja saa tosissaan ottaa tammaa vähän kiinni ja huolehtia saavansa pidätteet kunnolla läpi. Edes liikenne ei aiheuta tammassa pelon tuntemuksia, vaikka äänekkäiden ajoneuvojen kohtaamisessa saattaakin olla hieman jännittynyt. Valjakossa Tyyne on aavistuksen rauhallisempi, kuin selästäkäsin. Tamma kuitenkin pitää saman, tasaisen tahdin askeleissaan. Tarkkuutta vaaditaan kuitenkin myös ohjastajalta, sillä Tyyne oikoisi mielellään mutkia suoremmiksi.
Taluttaessa Tyyneä on helppo käsitellä. Tamma on kuuliainen, vaikka etenkin pysähtyessä ruoka-apajille siirtyminen saattaa olla tuon mielestä houkuttelevampi vaihtoehto, kuin paikallaan pysyminen. Matkustus Tyynen kanssa harvemmin koituu ongelmaksi, sillä tamma on varsin tottunut matkaaja ja pärjää trailerissa yksinäänkin. Ruokaa on kuitenkin hyvä olla mukana, sillä täydellisen tekemisen puutteen seurauksena Tyyne alkaa turhautua pidempien matkojen aikana. Kisapaikalla tamma ei stressaannu helposti, vaan toimii varsin rauhallisesti ja samaan tapaan, kuin kotikonnuillakin.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
| i. Ikirouta vrt, 158cmevm |
ii. Marrasrouta rt, 158cm |
iii. Kalmorouta |
| iie. Jäätanssi | ie. Tähtisumu vprt, 155cm |
iei. Vihakas |
| iee. Kahlekapina | ||
| e. Varjolilja prt, 154cmevm |
ei. Syyskahmo prt, 155cm |
eii. Vitivalkea |
| eie. Helmenkaipuu | ee. Kehrälilja prt, 154cm |
eei. Kekrijuhla |
| eee. Varjovalssi |
ii. Marrasrouta oli aina varsin hyväkäytöksinen ja fiksu hevonen, vaikka se osasikin olla melko äänekäs tapahtumapaikoilla. Orilla oli tietyissä tilanteissa jo nuorikosta asti suhtellisen iso ego, jonka takia käsittelijällä tuli olla auktoriteettiä näyttää Roudalle kaapin paikka. Routa myytiin kasvattajaltaan, Pohjois-Suomesta nelivuotiaana muutaman ikätoverinsa kanssa yhtä aikaa uuteen kotiin. Tällöin orin potentiaali kenttäratsastukseen oltiin jo huomattu, eikä raudikkoa kauaa tarvinnutkaan kaupitella, ennen kuin se löysi uuden kodin Keski-Suomen alueelta. Routa omasi varsin hyvän suorituskyvyn rotuunsa nähden sekä esteillä, että sileällä ja se niittikin mainetta ja mammonaa kiitettävän paljon kilpauransa aikana. Ori oli tasaisen varma suorittaja ja hyvä jalostushevonen - ulkomuodossakaan ei ollut valittamista. Astuttuaan jo toista kymmentä tammaa Roudan yleiskunto alkoi huonontua vanhuuden myötä. Sen seurauksena ori vietti ansaittuja eläkepäiviään parin vuoden ajan, ennen kuin nukkui ikiuneen kunnioitettavassa 24 vuoden iässä.
ie. Tähtisumu oli suhteellisen keskikokoinen tamma suomenhevoseksi. Vaaleanpunarautias oli puhtaasti suunniteltu varsa, jonka vanhemmat olivatkin täten tarkkaan harkittuja. Isänä toimi tulevan omistajan silmäterä ja emäksi valikoitui puolestaan hevospiireistä tutuksi tulleen perhetutun tamma, joka oli tehnyt menestyksekkään uran yleispainotteisesti. Tähti peri selkeästi vanhempiensa parhaat puolet ja tammasta varttuikin hyvin monipuolinen kisahevonen. Tamma kilpaili neljässä eri lajissa - kenttäratsastuksen lajeissa sekä valjakkoajossa. Luonteeltaan Tähti oli yritteliäs ja menohaluinen, eikä ulkomuodossakaan paljoa ollut moitittavaa. Monta vuotta raudikko toimikin harrastetason kilparatsuna, kunnes ikä alkoi painaa ja tamma jäi kevyemmälle käytölle jalostustamman virkaa toimittamaan. Koska omistajalla oli vain kymmenen hevosen paikan kattava yksityistalli, niin ainoastaan yksi kaiken kaikkiaan kuudesta Tähden varsomasta jälkikasvusta jäi hänen itsensä omistukseen. Jalostuskäytön jälkeen Tähti vietti eläkevuotensa lähinnä omistajan tyttären leppoisassa käytössä sillon tällöin, mutta kisaaminen jäi yleiskunnon heikennyttyä iän myötä. Lopulta Tähti lopetettiin jalkavaivojensa takia tamman ollessa 20-vuotias.
emä, Varjolilja oli alunperin westernhevoseksi suunniteltu varsa - ja sellainen siitä lopulta tulikin. Tamma oli luonteeltaan yllättävän menohaluinen ja nopea tyypilliseksi suomenhevoseksi, mutta oikeanlaisen ratsastajan kanssa Varja jaksoi keskittyä myös tekemään tarkat tiet suorituksissaan. Varja oli suhteellisen monipuolinen jopa westernhevoseksi, mutta parhaiten se menestyi rotukohtaisissa aikaluokissa sekä trailissa ja reiningissä. Tamma oli vasta päässyt vauhtiin kilpailemisessaan 7-vuotiaana, mutta harmittavasti kisaura päättyi lyhyeen. Varjan kasvattaja sairastui vakavasti skitsofreniaan ja tämän kunto heikkeni niin paljon, ettei hän yksinkertaisesti voinut pitää kaikkia hevosia itsellään. Varja päätyikin myyntiin ja sitä kautta se siirtyi Pohjois-Pohjanmaalta uudelle omistajalle Keski-Suomeen. Uuden omistajan kanssa tamma alkoi tutustua klassiseen kouluratsastukseen ja sitä kautta vähitellen myös hyppäämiseen. Rautiaalla oli yllättävän paljon kapasiteettia esteille, josta tulikin ehdottomasti tamman uusi bravuuri. Varja kilpaili niin este-, kuin kouluratsastuksessakin seura- ja aluekisoissa ja starttasi se muutaman kerran kenttäratsastuksessakin. Vaikka Varja olikin uuden omistajansa kanssa ollut aina melko kevyessä käytössä kisaurastaan huolimatta, jäi se vielä kevyemmälle käytölle vanhennuttuaan. Tamma varsoi eläkkeensä aikana kolmesti. Varja jouduttiin lopettamaan ähkyn seurauksena tuon ollessa 19-vuotias.
ei. Syyskahmosta oli ensinäkemältä vaikea uskoa, että ori oli tehnyt lyhyen uran aiemmin ravurina. Siitä oli tarkoitus tulla vanhempiensa tapaan juoksija. Alku olikin ollut suhteellisen lupaava ja 4-vuotiskausi sujui varsin hyvin. Seuraavan kauden jälkeen kasvattaja kuitenkin menetti toivonsa orin suhteen sen tiputtaessa lähes joka kerta laukalle stressaantumisen takia. Kahmoa ei ollut varaa pitää tallissa, joten se sitten pitkän harkinnan seurauksena laitettiin myyntiin. Niinpä lähellä 6-vuotiaaksi kääntymistä oleva ori sitten matkusti Etelä-Suomeen, jossa omistajan tavoitteena oli koulia Kahmosta westernratsu. Idea kuulosti ehkä hullulta, mutta orin kouluttaminen ratsuksi sujui oikeastaan yllättävän kivuttomasti kokeneelta hevoskasvattajalta. Muutamien vuosien päästä Kahmo nähtiinkin ensimmäistä kertaa aluekisoissa, joissa se suoriutui varsin hyvin. Kahmon bravuuri olivat ehdottomasti tarkkuutta ja lauhkeutta vaativat luokat, kuten trail. Laukasta ei koskaan tullut sille niin vahvaa askellajia, että se olisi pärjännyt erityisen hyvin aikaluokissa. Ori oli aina ollut luonteeltaan hyvin kuuliainen ja rauhallinen, ikään kuin ruuna, joten sillä riitti jonkin verran kysyntää lähinnä westernpiireissä. Kahmo toimi kisauransa jälkeen kevyessä käytössä muutamaan otteeseen läheisen ratsastuskoulun aloittelijatunneilla sijaishevosena, ennen kuin jäi kokonaan eläkkeelle. Lopulta ori jouduttiin lopettamaan huonontuneen kuntonsa takia 21-vuotiaana.
ee. Kehrälilja oli suoraansanottuna vahinkovarsa, joka sai alkunsa koulukisoissa. Tamman emä oli ratsastuskouluhevonen, joka oli hoitajansa kanssa ottanut osaa kyseisiin kouluratsastuskilpailuihin. Varjovalssin yövyttyä suorituksen jälkeen kisat järjestäneen tallin tarha-alueella, oli yksi läheisen tarhan suomenhevosoreista päässyt yön aikana vapaaksi ja tuloksena oli Lilja. Punarautias Lilja osoittautui kuitenkin sellaiseksi tapaukseksi, että omistajat saivat huokaista helpotuksesta. Lilja oli varsin hyväsydäminen ja sympaattinen tamma, joka peri isältään hyvät hyppylahjat. Se oli ratsastuskoulussa useiden lasten, mutta myös vanhempienkin suosikkihevonen, sillä se tuli hyvin toimeen lasten kanssa, mutta osasi näyttää myös parhaat puolensa kokeneidempien ratsastajien kanssa. Lilja starttasi satunnaisesti ratsastuskoulun asiakkaiden kanssa este- ja kouluratsastuksessa, joissa se tasoon nähden pärjäsi omalta osaltaan aina hyvin. Tamma varsoi kahdesti siirryttyään tekemään vain kevyitä tunteja satunnaisesti. Lilja lopetettiin 19-vuotiaana.
| Varsa | Syntynyt | Toinen vanhempi | Omistaja |
| sh-t. Kaihon Haudanhiljainen | 28.09.2018 | i. Kapinahenki | Kavalniemi |
| sh-t. Kaihon Verisuudelma | 10.10.2018 | i. Lempee | Teilikorpi |
| sh-t. Kaihon Marrasvaino | 18.11.2018 | i. Kalmankieltämä | VRL-14769 |
| sh-t. Kaihon Kuukalla | 07.12.2018 | i. Kuutamokuje | Tiiron ratsutalli |
|
13.06.18 Hornanhovi: BIS3, MVA-SERT tuom. Lissu T. 22.06.18 Kaihovaara: irtoSERT tuom. Jannica 25.10.18 Kaihovaara: irtoSERT tuom. Lissu T. 07.11.18 Riimuvaara: BIS1, MVA-SERT tuom. Dimma 01.08.18 Ristikallio: RCH tuom. reibili 31.10.18 Ristikallio: SW1 tuom. dookie 07.11.18 Riimuvaara: RCH tuom. Milja H. 14.02.19 Riimuvaara: SW1 tuom. dookie 12.05.19 Kaihovaara: SW1 tuom. dookie |
| KRJ 40 sijoitusta 19.07.18 Ristikallio: HeA 3/40 24.07.18 Ristikallio: HeA 3/40 25.07.18 Ristikallio: HeA 4/40 25.07.18 Ristikallio: HeA 4/40 01.10.18 Kaihovaara: HeA 2/30 02.10.18 Kaihovaara: HeA 5/30 03.10.18 Kaihovaara: HeA 3/30 05.10.18 Ristikallio: HeA 6/40 06.10.18 Ristikallio: HeA 5/40 06.10.18 Ristikallio: HeA 3/40 07.10.18 Kaihovaara: HeA 5/30 12.10.18 Ristikallio: HeA 6/40 20.10.18 Kaihovaara: HeA 5/30 23.10.18 Runoratsut: HeC 3/40 24.10.18 Runoratsut: HeC 5/40 25.10.18 Runoratsut: HeB 4/40 26.10.18 Ristikallio: HeA 5/50 27.10.18 Ristikallio: HeA 7/50 28.10.18 Ristikallio: HeA 5/50 23.10.18 Brusque Ponies: HeA 4/50 28.10.18 Brusque Ponies: HeA 3/50 31.10.18 Brusque Ponies: HeA 2/50 02.11.18 Brusque Ponies: HeA 3/50 03.11.18 Ristikallio: HeA 2/50 04.11.18 Hiprakka: HeA 2/30 05.11.18 Ristikallio: HeA 1/50 05.11.18 Brusque Ponies: HeA 6/50 08.11.18 Hiprakka: HeA 5/30 01.01.19 Kaihovaara: HeA 3/30 02.01.19 Kaihovaara: HeA 3/30 08.01.19 Kaihovaara: HeA 4/30 12.01.19 Kaihovaara: HeA 5/30 14.01.19 Kaihovaara: HeA 3/30 15.01.19 Adina: HeA 8/69 15.01.19 Adina: HeA 7/68 16.01.19 Kaihovaara: HeA 3/30 20.01.19 Kaihovaara: HeA 1/30 21.01.19 Adina: HeA 4/68 02.02.19 Adina: HeA 4/68 01.03.19 Kuura: HeB 6/40 |
ERJ 40 sijoitusta 01.10.18 Raate: 70cm 2/40 01.10.18 Ristikallio: 100cm 3/40 02.10.18 Ristikallio: 100cm 3/40 02.10.18 Ristikallio: 100cm 2/40 03.10.18 Raate: 70cm 5/40 06.10.18 Raate: 70cm 1/40 06.10.18 Ristikallio: 100cm 3/40 07.10.18 Raate: 70cm 5/40 10.10.18 Raate: 70cm 1/40 15.10.18 Raate: 70cm 3/40 18.10.18 Raate: 70cm 1/40 19.10.18 Raate: 70cm 3/40 19.10.18 Raate: 70cm 5/40 20.10.18 Raate: 70cm 1/40 20.10.18 Raate: 70cm 1/40 02.11.18 Helmwald: 70cm 1/40 04.11.18 Helmwald: 70cm 4/40 05.11.18 Kaihovaara: 100cm 5/40 08.11.18 Kaihovaara: 100cm 1/40 13.11.18 Kaihovaara: 100cm 5/40 15.11.18 Kaihovaara: 100cm 5/40 18.11.18 Kaihovaara: 100cm 6/40 24.11.18 Kaihovaara: 100cm 1/40 26.11.18 Kaihovaara: 100cm 6/40 29.11.18 Kaihovaara: 100cm 4/40 01.02.19 Hornanhovi: 80cm 1/30 02.02.19 Hornanhovi: 80cm 3/30 08.02.19 Hornanhovi: 80cm 4/30 09.02.19 Hornanhovi: 80cm 5/30 11.02.19 Hornanhovi: 80cm 3/30 13.02.19 Hornanhovi: 80cm 5/30 14.02.19 Hornanhovi: 80cm 1/30 11.03.19 Team J&K: 100cm 6/40 19.03.19 Team J&K: 100cm 2/40 07.06.19 Hiivuri: 100cm 5/50 08.06.19 Hiivuri: 100cm 1/50 11.06.19 Hiivuri: 100cm 6/50 04.09.20 Lupin: 100cm 1/50 17.09.20 Lupin: 100cm 2/50 16.09.20 Lupin: 100cm 1/50 |
KERJ 40 sijoitusta 03.10.18 Ristikallio: Helppo 3/40 08.10.18 Ristikallio: Helppo 5/40 13.10.18 Kaihovaara: Helppo 1/30 15.10.18 Ristikallio: Helppo 3/40 19.10.18 Kaihovaara: Helppo 4/30 26.10.18 Kaihovaara: Helppo 5/30 02.11.18 Riimuvaara: Helppo 1/30 08.11.18 Kaihovaara: Helppo 4/30 10.11.18 Kaihovaara: Helppo 5/30 14.11.18 Riimuvaara: Helppo 5/30 15.11.18 Riimuvaara: Helppo 5/30 16.11.18 Riimuvaara: Helppo 5/30 18.11.18 Riimuvaara: Helppo 2/30 22.11.18 Kaihovaara: Helppo 1/30 22.11.18 Riimuvaara: Helppo 4/30 23.11.18 Kaihovaara: Helppo 3/30 25.11.18 Kaihovaara: Helppo 3/30 26.11.18 Kaihovaara: Helppo 5/30 28.11.18 Riimuvaara: Helppo 5/30 11.01.18 Kaihovaara: Helppo 4/30 13.01.18 Kaihovaara: Helppo 2/30 15.01.18 Kaihovaara: Helppo 5/30 19.01.18 Kaihovaara: Helppo 3/30 21.01.18 Auburn: Helppo 4/30 23.01.18 Kaihovaara: Helppo 5/30 23.01.18 Auburn: Helppo 3/30 25.01.18 Kaihovaara: Helppo 5/30 26.01.18 Kaihovaara: Helppo 3/30 27.01.18 Kaihovaara: Helppo 3/30 30.01.18 Kaihovaara: Helppo 5/30 05.03.19 Riimuvaara: Helppo 2/30 28.04.19 Riimuvaara: Helppo 5/30 05.05.19 Riimuvaara: Helppo 1/30 10.05.19 Riimuvaara: Helppo 1/30 16.05.19 Riimuvaara: Helppo 4/30 18.05.19 Riimuvaara: Helppo 5/30 20.05.19 Riimuvaara: Helppo 2/30 24.05.19 Riimuvaara: Helppo 4/30 28.05.19 Riimuvaara: Helppo 2/30 30.05.19 Riimuvaara: Helppo 3/30 |
29. tammikuuta 2019: Estevalmennuksessa Meera
Aloitimme tunnin aivan älyttömän hyvällä puomitehtävällä! Tehtävänä oli tulla kolme puomia ympyrän kaarella ja kaartaa saman tien toiselle ympyrälle kolme puomia. Eli ikään kuin s-kirjaimen muotoista tietä. Oli muuten hankalaa, mutta todella hyvää treeniä! Hevosen piti taipua ja samalla polkea kunnolla alleen, sillä välit olivat melko ahtaat. Ensimmäisillä kerroilla Tyyne pysähtyi puomien eteen ja ihmetteli niiden outoa järjestystä, sillä se näytti siltä kuin ne olisi vain viskottu ympäriinsä. Saimme kumminkin molempiin suuntiin muutamia tasaisia toistoja. Tätä harjoitusta on käytettävä toistekin!
Puomeja tulimme myös laukassa niin, että ne olivat innariväleillä ympyrän kaarella: kaksi ensimmäistä kaarella ja keskimmäiset kolme suoremmalla linjalla. Tämä ei tuottanut meille vaikeuksia, kunhan muistin ratsastaa ensimmäiselle puomille sopivan paikan niin, ettei hevosen tarvinnut harppoa tai jarruttaa seuraavilla puomeilla. Jatkoimme tehtävää lisäämällä neljänneksi puomiksi esteen ja sen jälkeen vielä yhden puomin, sekä samaa toisesta suunnasta. Valmentaja sanoi, että Tyyne pitäisi saada paremmin takajalkojensa päälle ja aktiivisemmaksi takaa kaarteissa, jolloin sen hypyt olisivat voimakkaampia ja lähestymiset helpompia. Lähdimme sillä ajatuksella liikkeelle: ei painetta tai vauhtia vaan aktiivinen takaosa. Ei niin helppoa miltä kuulostaa!
Kun alkuverryttelyt oltiin tehty, lähdimme hyppäämään muutaman kerran pienet tehtävät radasta. Olimme rakentaneet kapean portin, leveän portin, vesimaton ja palikat vähän erikoisimmiksi esteiksi osaksi rataa. Aloitimme ensin pieneltä korkeudelta, noin 80-90cm ja nostimme sitten esteitä noin metriin. Radoissa oli paljon vaihtelevuuksia sillä miten mikäkin sujui. Aina kun keskityin, onnistuin säilyttämään hyvän tempon ja ratalaukan ilman, että hevonen oli pohkeen takana. Ratarutiinin puutteessa lähdin kuitenkin helposti myös vain lyhentämään ja lyhentämään niin, että otin välillä askeleen liikaa joihinkin väleihin. Aluksi minulla oli myös hirvittäviä vaikeuksia pysyä kyydissä hypyissä, sillä tuntui, että joka raaja oli hypyn päällä eri ilmansuunnassa. Loppua kohden sain homman jujusta kiinni ja viimeinen rata sujuikin hyvin!
1. lokakuuta 2018: Vieraileva ratsastaja omistaja (Sofien näkökulmasta)
Vaikka totta puhuen Suomi ja Ruotsi eivät paljoa toisistaan poikenneet, niin oli jollain tapaa varsin rentouttavaa päästä jälleen vierailemaan perhetuttujen luo Kaihovaaran tilalle. Lähes Venäjän rajamaille oli tietysti ollut ihan kohtuullisen pitkä matka, jonka takia vierailuni kestikin kahden viikon ajan.
Olin aamulla herännyt tekemään aamutallia, mutta väsymys oli saanut minut takaisin unten maille. Pari tuntia lisää unta ja olin taas virkeä - ja ennen kaikkea valmis ratsastamaan päivän ensimmäisen ratsun. Hazel oli hoitamassa asioitaan kaupungilla, joten mulla oli oikeastaan vapaat kädet tallissa touhuamisen osalta. Tyyne katsoi mua vähän epäilevästi kutsuessani sitä tarhan portilta. "Mikä ihme tuo on? Ja missä mun omistaja on?" se tuntui kysyvän katsoessaan mua silmän valkuaiset näkyen. "Du är så söt", sanoin napatessani kiinni tamman päitsistä ja kiinnittäessäni riimunnarun niihin.
Selvittyäni Tyynen hoitotuokiosta pääsin siirtymään siihen olennaiseen, eli ratsastamiseen. Pihalla tihkutti ihan vähän vain, joten päätin ratsastaa tamman kentällä. Kyllähän se aluksi oli melkoista testailua ja lähinnä keskustelua siitä, liikuttiinko eteen vai sivuttain. Hazel olikin etukäteen maininnut Tyynen olevan varsinainen yhden ihmisen hevonen, joten olin osannut varautua lievään happamuuteen. Kyllä mä sitten lopulta sain sen liikkumaan ihan kivasti. Tyyne oli oikein energinen ja yritteliäs, mutta todella tarkka siitä, miten mä siellä selässä olin. Tammalla oli erityisesti tosi kiva laukka. En viitsinyt kovin kauaa ratsastaa, sillä Tyynellä oli kuitenkin eiliseltä alla estevalmennus. Kävin kaikki askellajit läpi ja taivuttelin sitä vähän verryttelyn vuoksi. Tamma vaikutti kuitenkin suorastaan jollain tapaa helpottuneelta, kun palautin sen takaisin tarhakavereidensa seuraan.