Heljäke
✝ 26.10.2022
|
Suomenhevonen, tamma |
| s. 19.05.2016, 28-vuotias | |
| Vaaleanpunarautias, 160cm | |
| Kasvattanut Sofia Korpilaakso | |
| Omistaa Kaihovaara (VRL-14333) | |
| Rekisterissä VH19-018-0296 | |
| Vaativa B / 110cm / CIC1 |
"Tammamainen Hely osaa kiukutella, mutta se osaa myös olla hyvinkin miellyttävä. Tammaa oppii kyllä lukemaan, kun sen naamaa kattelee päivittäin ja sitä kautta osaa varautua jo, että milloin saa pusun ja milloin hampaista. Kouluratsuna ja esteillä se on osaava, mutta sen luonne näkyy myös ratsailla", Helyn maahantuojan, sarqquun, kirjoittamassa myynti-ilmoituksessa kerrottiin. Hankalahko luonne sai mut tietysti vähän varpailleni - enhän mä varta vasten halunnut ongelmia itselleni - mutta tamman suku ja ulkonäkö kyllä kieltämättä kiinnosti. Emilin kanssa juteltuani me tultiin siihen päätökseen, että voisihan tammaa käydä joka tapauksessa katsomassa, vaikkei sitä ostaisikaan. Kun Hely sitten pari viikkoa myöhemmin kimakan hirnahduksen saattelemana talutettiin trailerista alas Kaihovaaran pihaan, ei Emil oo sen jälkeen kauheasti ehdotellut tällaisia hevosten katselureissuja mulle.
Voi Hely. Joskus tunnetaan meilläpäin myös perkeleen Helynä tai lyhyemmin vain muulina. Tämän tamman kanssa ei kyllä ole kahta samanlaista päivää, eikä koskaan voi arvata, minkälainen hevonen tarhassa juuri tänä päivänä odottaa. Joskus se tulee hengailemaan aidan viereen herkkujen toivossa ja joskus se taas jumittuu tarhan perimmäiseen nurkkaan korvat luimussa. Tarhakavereille se on ehkä hitusen suopeampi - isommassa laumassa Hely ei kyllä pelkää pomotella muita, mutta pienemmässä porukassa tamma tulee kyllä toimeen rauhallisten kavereiden kanssa.
Helyn suuri intohimo on ruoka ja sen avulla se viihtyy huonoinakin päivinä helpommin hoidettavana. Harjailuhetkiä ja rapsutuksia se tuntuu ihan arvostavankin, mutta eläinlääkärin toimia piirun verran vähemmän. Kengitys ei myöskään ole Helyn lempipuuhaa, mutta sen tamma yleensä kestää ilman sen kummempia mukinoita ja tyytyy näyttämään vain hapanta naamaa. Satuloidessa ja ylipäätään muutenkin mahan lähellä kyykkiessä saa pitää kyllä varansa, ettei saa hampaita takalistoonsa.
Ratsuna Hely on vähän sellainen, ettei se sovi ihan kaikkien käsiin. Tamma on melko reaktiivinen tapaus, jolta voi odottaa hetkenä minä hyvänsä millaista siirtoa tahansa. Maneesin peileille pöriseminen tai pikkulinnun säikkyminen on ihan arkipuuhaa. Sen sijaan Hely ei varmasti tee ilmaiseksi mitään tylsää, mitä siltä ei erikseen pyydetä. Kulmat ovat ihan liian yliarvostettuja ja ne on helpoin oikaista vaan kokonaan. Ja sitten vaan lisää kaasua!
Vaikka Hely onkin reipas, niin selässä saa tehdä töitä, jotta sen saa liikkumaan oikeinpäin ja oikeasti aktiivisena kauttaaltaan. Tähän yhdistettynä kun tammalle vain jaksaa keksiä koko ajan jotain tekemistä, se osaa kyllä liikkua oikein näppärästi ja taitaa jos jonkinmoista koulukiemuraa sileäpuolella. Esteillä Hely on varma hyppääjä, jolla on hyvä hyppytyyli ja työmotivaatio kohdallaan. Ratsastajan virheistä tamma ottaa kuitenkin suhteellisen helposti nokkiinsa ja lyö nopeasti jarruja päälle, jos selässä häselletään ja häiritään liikaa.
Maastossa Hely on vähän helpompi ratsu, vaikkei sen imagolle tunnukaan millään sopivan joku rento sunnuntai-iltapäivän käppäily. Vähintään laukkasuorilla pitää päästellä vähän höyryjä ja jos meno on liian hidasta, niin ainakin voi itse keksiä jotain kiinnostavaa pelkäämällä vaikka tien varrella olevaa kiveä. Maastoesteillä Helyn keskittyminen on kuitenkin sitä luokkaa, ettei mitään kivenmurikoita ehdi jäädä enää siinä tohinassa tuijottelemaan.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Sukulaiset
|
Katoavainen prt, 162cm |
ii. Unohdus trn, 161cm | iii. Unhoitus |
| iie. Sätkynukke | ||
|
ie. Varmiina rt, 162cm | iei. Ristinhäpäisijä | |
| iee. Villi Velmiina | ||
|
Häijyhengetär vprt, 158cm |
ei. Häijy-Ukko prt, 160cm | eii. Tikku-Ukko |
| eie. Häämorsian | ||
|
ee. Kodinhengetär vrt, 155cm | eei. Kuolio | |
| eee. Metsänhengetär | ||
| sukua virtuaalimaailmassa 0 polvea ⇨ Lue lisää suvusta | ||
"Tällä tasapainotettiin lähinnä emän virheitä. Katoavainen olikin hieman nössö suomalainen mies, joka ei oikein sanonut juuta, eikä jaata mihinkään. Rauhallinen ja jopa hieman laiskemman puoleinen ratsu", Helyn maahantuoja sanoi esitellessään samalla punarautiaan orin valokuvaa. Ihan korrekti rakenne sillä näytti olevan. Ja lempeä katse. Aika tyypillisen suomenhevosen näköinen kuitenkin. Kuulemma kuitenkin kakkospalkinnon kantakirjaori, vaikka olikin saanut mainintaa vähän ahtaanlaisista liikkeistään. Katoavainen oli kertomuksen mukaan sellainen tyypillinen monitoimisuomenhevonen. Kaiketi sillä hypättiin pääasiassa ja joku kiersi sillä silloin tällöin aluekisojakin ihan hyvällä menestyksellä. Ori vaihtoi pariin otteeseen elämänsä aikana kotia, mutta eleli koko elämänsä lähinnä yksityishevosena omistajiensa kotitiloilla. Sillä tehtiin pieniä veto- ja ajohommiakin. Oria käytettiin jalostukseen neljälle tammalle ennen kuin se jäi viettämään täysin eläkepäiviään. "Katoavainen lopetettiin 30-vuotiaana hammasongelmien takia. Aika kunnioitettava ikä", Sarqquu tuumi.
Helyn isänisä, Unohdus oli komea tummanruunikko. Sarqquun näyttämissä valokuvissa ori poseerasi kolmen ruusukkeen kanssa. Selässä leveästi hymyili kuulemma Unohduksen omistaja, joka oli ostanut oriin heti sisäänratsastuksen jälkeen. Unohdus oli kilpaillut kansallisissa esteratsastuskisoissa saakka. Etenkin hienosta laukastaan se oli saanut erityismainintoja. Lisäksi Unohdus edusti vähän harvinaisempia sukulinjoja, minkä vuoksi se oli oiva jalostushevonen. Hieno luonnekin sillä kuulemma oli - tasapainoinen, mutta kuitenkin melko energiseksi ja herkäksi Sarqquu sitä kuvaili. Unohdus eli käytännössä koko elämänsä Sipoossa samalla omistajallaan, joka kasvatti pienimuotoisesti omassa kotipihassaan suomehevosia. Unohduksesta tuli yksi hänen kasvatustyönsä kantaoreista, vaikka ori astuikin melko maltillisen määrän tammoja - yhteensä kahdeksan, jottei suku yleistyisi turhaksi. Unohdus menehtyi yön aikana laitumella 27-vuotiaana.
Helyn emänemä, Varmiina oli myös vähän harvinaisemmista sukulinjoista peräisin. "Tästä oli tarkoitus tulla juoksija. Kyllä se muutaman kerran starttasikin, kun kasvattaja ei halunnut luovuttaa heti sen kanssa. Tamma kääntyikin jo seitsemänvuotiaaksi, ennen kuin se myytiin seuraavaan kotiin", maahantuoja sanoi ja jäi tuijottamaan hetkeksi kuvaa rautiaasta tähtipäisestä tammasta. Sekin oli tosi tyypillisen suomenhevosen näköinen. Rakenne oli ihan ok ja oli se jossain vaiheessa kolmospalkinnollekin kantakirjattu. Varmiina oli päätynyt uudessa kodissaan lähinnä harrastehevosen virkaa toimittamaan. Ajamisen lisäksi se sai ratsukoulutuksen ja erityisen kiinnostunut uusi omistaja oli kouluratsastuksesta. Varmiina sai kaksi varsaakin, vaikkei se hirvittävän erityinen jalostustamma ollutkaan. Ihan tasainen ja mukava luonne sillä kuitenkin taisi olla. Tamma menehtyi 26-vuotiaana iän tuomien vaivojen myötä.
"Jumalaisen kaunis ja osaava tamma, mutta kyllä sen luonne kirpaisee. Selässä passaa olla, mutta päivääkään en muuten tän kans viihtyis. Hyvin hyvin tammamainen tapaus, jonka kanssa ei vaan pystynyt toimeen muuten tulemaan. Hieno ratsu, joka kahmi kyllä voittoja kouluradoilta." Näillä sanoilla Helyn maahantuoja kuvaili Helyn emää, Häijyhengetärtä. Sinällään en ihmettele naisen sanoja lainkaan, sillä törmäsin Häijyhengettäreen useissa koulukisoissa ja sen kipakka luonne kyllä kävi mullekin selväksi jo niiden lyhyiden kohtaamisten aikana. Hämyksi kutsuttu tamma olikin ilmeisesti lähinnä sellainen yhden ihmisen hevonen. Ainakin sen puoliomistaja, joka raudikkoa poikkeuksetta kisoissa ratsasti, kertoi joskus, että tamman kanssa kyllä pärjäsi, kunhan sen tavat oppi tuntemaan. Hämy oli hieno, kakkospalkinnon kantakirjatamma ja se menestyi arvokisoissakin. Siksi kai tamman kasvattaja sekä myöhemmin kuvioihin tullut puoliomistaja päättivät astuttaa Hämyn kolmeen otteeseen. Orit ne kyllä valitsi tarkkaan, jotta jälkikasvusta tulisi vähän tasapainoisempaa sorttia. Hämy kuulemma jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana ähkyn seurauksena.
"Ei oo muuten epäselvää, mistä se kipakka luonne Häijyhengettärellekin periytyi. Sen isä oli nimittäin ihan samanlainen luupää. Välillä mä melkein ihmettelen, että miten se astuikin kymmenen tammaa", Sarqquu päivitteli siirtyessään sukupuussa eteenpäin. Häijy-Ukko oli jossakin määrin nimensä veroinen ori. Tai ehkä lähinnä vain väärinymmärretty, sillä se vaihtoi kotia niin monta kertaa elämänsä aikana, ettei mikään ihme, jos se ei aina luottanut ihmisiin. Onneksi se sai kuitenkin pitkäaikaisemman kodin 14-vuotiaana ja se eli siitä lähtien samalla omistajalla aina siihen saakka, että se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 28-vuotiaana. Häijy oli tosi komea punarautias ja se oli menestynyt näyttelyissäkin. Sen lisäksi vähän yllättäen se oli niittänyt ihan hyvää menestystä etenkin jo vanhoilla päivillään kenttäratsastuksesta. Ei se mikään olympiavoittaja ollut, mutta kyllä sillä ruusukkeita ja jokunen pokaalikin piisasi.
Helyn emänemä, Kodinhengetär oli Sarqquun mukaan rauhallisempaa sorttia. Vaaleanrautias, melko keskikokoinen suomenhevonen oli kuuliainen ja kiltti, eikä siltä työmotivaatiotakaan puuttunut. Aina vaativa B -tasolle saakka taipunut tamma oli kilpaillut isommissakin kisoissa hienolla menestyksellä. Merkitön vaaleanrautias oli myyty kasvattajaltaan 8-vuotiaana uuteen kotiin ajan- ja tilanpuutteen vuoksi, mutta ilmeisesti uudella omistajalla ja kasvattajalla oli ollut diili, että kasvattaja saisi käyttää Kodinhengetärtä jalostukseen oman kasvattajanimensä alla. Tamma varsoikin neljästi ennen eläkkeelle siirtymistä. Rauhallisia eläkepäiviä Kodinhengetär viettikin pääasiassa omistajansa pihamaalla aina 33-vuotiaaksi saakka.
| o. Kaihovaaran Norton | s. 12.07.2020 | i. Nurmisillan Nestori |
| t. Kaihon Hämynhälvä | s. 01.09.2020 | i. Pohjanruoska |
| o. Kaihon Hukkarukka | s. 20.12.2020 | i. Kestimäen Vappuhurmos |
| t. Kaihon Vienovinkaus | s. 06.01.2021 | i. Haudankalpea |
| t. Hissunkissun | s. 21.02.2021 | i. Hämäränhyssy |
Kilpailumenestys
| Näyttelymenestys | Arvokilpailumenestys |
|---|---|
|
00.00.00 Paikka: irtoSERT tuom. Tuomari 00.00.00 Paikka: irtoSERT tuom. Tuomari |
00.00.00 Paikka: luokka 0/0 00.00.00 Paikka: luokka 0/0 |
| KRJ 40 sijoitusta ⇨ | ERJ 40 sijoitusta ⇨ | KERJ 40 sijoitusta ⇨ |
|---|---|---|
|
12.03.19 Team J&K: VaB 4/40 02.09.20 Lupin: VaB 6/50 05.09.20 Lupin: VaB 2/50 10.09.20 Lupin: VaB 4/50 12.09.20 Kuura: VaB 5/40 13.09.20 Kuura: VaB 4/40 13.09.20 Lupin: VaB 3/50 16.09.20 Kuura: VaB 2/40 17.09.20 Kuura: VaB 6/40 17.09.20 Kuura: VaB 5/40 17.09.20 Lupin: VaB 1/50 19.09.20 Lupin: VaB 3/50 20.09.20 Lupin: VaB 3/50 20.09.20 Kuura: VaB 6/40 22.09.20 Lupin: VaB 1/50 24.09.20 Lupin: VaB 4/50 25.09.20 Lupin: VaB 5/50 12.10.20 Lupin: VaB 2/50 16.10.20 Lupin: VaB 3/50 19.10.20 Lupin: VaB 2/50 21.10.20 Lupin: VaB 4/50 23.10.20 Lupin: VaB 3/50 01.01.21 Holmberg: VaB 4/40 04.01.21 Holmberg: VaB 3/40 06.01.21 Liljegård: VaB 2/40 06.01.21 Chermia: VaB 2/30 07.01.21 Liljegård: VaB 6/40 10.01.21 Liljegård: VaB 4/40 11.01.21 Holmberg: VaB 2/50 12.01.21 Holmberg: VaB 1/50 13.01.21 Cloudfield: VaB 4/46 14.01.21 Cloudfield: VaB 2/46 17.01.21 Cloudfield: VaB 1/46 20.01.21 Holmberg: VaB 2/50 24.01.21 Holmberg: VaB 2/50 28.01.21 Holmberg: VaB 3/50 30.01.21 Holmberg: VaB 3/50 03.02.21 Kaihovaara: VaB 6/40 03.02.21 Kaihovaara: VaB 1/40 08.02.21 Kaihovaara: VaB 4/40 |
01.06.19 Hiivuri: 100cm 6/50 02.06.19 Hiivuri: 100cm 5/50 09.06.19 Hiivuri: 90cm 3/50 12.06.19 Hiivuri: 100cm 5/50 10.09.20 Lupin: 110cm 6/50 11.09.20 Kuura: 110cm 4/40 12.09.20 Kuura: 110cm 1/40 13.09.20 Kuura: 110cm 2/40 13.09.20 Lupin: 110cm 4/50 14.09.20 Kuura: 110cm 5/40 15.09.20 Lupin: 110cm 5/50 15.09.20 Kuura: 110cm 6/40 15.09.20 Kuura: 110cm 5/40 17.09.20 Kuura: 110cm 1/40 17.09.20 Lupin: 110cm 4/50 18.09.20 Kuura: 110cm 3/40 19.09.20 Kuura: 110cm 6/40 21.09.20 Lupin: 110cm 4/50 22.09.20 Lupin: 110cm 3/50 24.09.20 Lupin: 110cm 3/50 26.09.20 Lupin: 110cm 1/50 28.09.20 Lupin: 110cm 3/50 11.11.20 Yemene: 110cm 5/40 12.11.20 Yemene: 110cm 3/40 14.11.20 Yemene: 110cm 2/40 20.11.20 Yemene: 110cm 5/40 04.01.21 Liljegård: 110cm 6/40 06.01.21 Liljegård: 110cm 2/40 07.01.21 Liljegård: 110cm 5/40 09.01.21 Liljegård: 110cm 2/40 16.01.21 Liljegård: 110cm 5/40 19.01.21 Liljegård: 110cm 3/40 02.02.21 Vihiniemi: 110cm 1/40 04.02.21 Vihiniemi: 110cm 5/40 04.02.21 Vihiniemi: 110cm 3/40 06.02.21 Vihiniemi: 110cm 6/40 08.02.21 Holmberg: 110cm 6/50 10.02.21 Vihiniemi: 110cm 4/40 15.02.21 Holmberg: 110cm 2/50 18.02.21 Holmberg: 110cm 4/50 |
02.05.19 Riimuvaara: Helppo 2/30 06.05.19 Riimuvaara: Helppo 3/30 09.05.19 Riimuvaara: Helppo 3/30 15.05.19 Riimuvaara: Helppo 3/30 26.05.19 Riimuvaara: Helppo 2/30 08.06.20 Hiivuri: Helppo 5/50 12.06.20 Hiivuri: Helppo 7/50 13.06.20 Hiivuri: Helppo 5/50 19.06.20 Hiivuri: Helppo 4/50 22.06.20 Hiivuri: Helppo 7/50 24.06.20 Hiivuri: Helppo 7/50 29.06.20 Hiivuri: Helppo 2/50 29.09.20 Lupin: CIC1 4/41 06.10.20 Hiivuri: CIC1 4/58 08.10.20 Hiivuri: CIC1 7/58 10.10.20 Hiivuri: CIC1 1/58 11.10.20 Viljalehto: CIC1 1/26 16.10.20 Hiivuri: CIC1 3/58 21.10.20 Viljalehto: CIC1 4/26 23.10.20 Viljalehto: CIC1 2/27 26.10.20 Viljalehto: CIC1 2/26 29.10.20 Viljalehto: CIC1 3/26 26.12.20 Cloudfield: CIC1 6/50 28.12.20 Cloudfield: CIC1 2/50 02.01.21 Yorca: CIC1 5/40 03.01.21 Kaihovaara: CIC1 3/21 04.01.21 Kaihovaara: CIC1 3/21 07.01.21 Yorca: CIC1 4/40 08.01.21 Yorca: CIC1 3/40 08.01.21 Kaihovaara: CIC1 4/21 09.01.21 Kaihovaara: CIC1 4/21 09.01.21 Yorca: CIC1 6/40 10.01.21 Yorca: CIC1 5/40 12.01.21 Yorca: CIC1 2/40 13.01.21 Kaihovaara: CIC1 2/21 18.01.21 Kaihovaara: CIC1 1/21 20.01.21 Yorca: CIC1 3/40 24.01.21 Yorca: CIC1 1/40 25.01.21 Kaihovaara: CIC1 2/21 30.01.21 Kaihovaara: CIC1 3/21 |
Päiväkirja
1. kesäkuuta 2022: Estetreeniä omistaja
"Nyt se liikkuu kyllä reippaasti, mutta jää silti pohkeen taakse. Tarkoituksena ei oo nyt saada sitä kiireiseksi, vaan käyttämään koko kroppaansa", neuvoin Helyn ravin tahdissa keventelevää Saanaa, jonka ilme alkoi vähitellen muuttua jo tuskastuneeksi. "Mä tiedän, että se on tänään vähän hankala. Hieroja on tulossa onneksi ensi viikolla, jos se vähän auttaisi. Sillä saattaa olla joku jumi taas siellä kaularangassa", sanoin ja ohjeistin Saanaa vaihtamaan raudikon kanssa suuntaa. Tänään mitä ilmeisemmin vaadittiin pitkien alkuverryttelyjen lisäksi pitkiä hermoja.
Hely alkoi yllättävän nopeasti asettua Saanan alla oikeinpäin. Kun ravi sekä laukka alkoivat pyöriä hyvin ja näyttää siltä kuin pitikin, lähti parivaljakko hyppäämään pieniä verryttelyesteitä molemmista suunnista. Pystyt ja ristikot ylittyivät melko nätisti, mutta lähestymiset jäivät vähän turhan lyhyiksi. "Muista pitää sen kanssa huoli alusta saakka siitä, että se ponnistaa oikeasta paikasta. Se jää radalla sitten helposti vähän turhan kiireiseksi, jos annat sen karata ohjan ja pohkeen välistä", sanoin Saanalle, joka ratsasti pari ympyrää laukan tahtia rauhoittaakseen ja teki sitten uuden lähestymisen vähän hitaammassa tempossa. "Nyt se oli heti jo paljon parempi", kehuin.
Päivän rata oli melko haastava teiden kannalta. Paljon tiukkoja käännöksiä ja mutkikkaita lähestymisiä. Sekä ratsastajalta että hevoselta vaadittiin tarkkuutta. Esteet eivät olleet tänään 80 senttiä korkeampia, mutta vauhtia ei saanut olla yhtään liikaa, jotta lähestymiset onnistuisivat. Pari ensimmäistä kertaa etenkin keskilävistäjällä sijaitsevalle kahden sarjalle tultiin aika pohjaan, mutta ratsukko onnistui kuitenkin korjaamaan tilanteen. Hely esitteli jossakin välissä pientä pukkilaukkaakin, mutta meno oli kuitenkin jo hallitumpaa seuraavilla kerroilla. "Jes, nyt oli tosi hyvä!" huudahdin hymyillen, kun parivaljakko selvittipienen keskustelun jälkeen radan kokonaisuudessaan virheettömästi. Radan onnistuttua kävimme rataa hetken aikaa läpi vielä pienemmissä osissa ennen kuin lopettelimme ja annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyihin. "Hikihän tässä hommassa tulee", Saana naurahti pyyhkiessään otsaansa kädellään ja löysätessään ohjia reilusti. Hely tuntui ikään kuin komppaavan ratsastajansa sanoja pöristessään tasaisesti kaulaansa pidemmäksi venytellessään.
2. syyskuuta 2021: Onnenhetkiä omistaja
Helyn kanssa mikään ei koskaan varsinaisesti ollut itsestäänselvää. Tammalta ei koskaan voinut odottaa tai olettaa mitään, sen kanssa piti vain tehdä parhaansa ja sen myötä myös toivoa parasta. Ja oikeastaan ehkä juuri siksi mä hymyilin niin leveästi, kun kunniakierroksen jälkeen liu'uin alas Helyn selästä ja löysäsin sen satulavyötä. Tamman hapan perusilme muuttui hetken ajaksi jopa piirun verran lempeämmäksi, kun silitin sen kaulaa ja tarjoilin sille kädestäni muutaman porkkananpalan. "Mun mielestä on oikeastaan aika hassua, miten joku niin kipakkaluonteinen kuin Hely, osaa esiintyä niin kauniisti kouluaitojen sisällä", naurahdin Emilille, joka oli myös löytänyt tiensä katsomon väentungoksesta trailerin luo. "Hän on kyllä mielenkiintoinen tapaus. Ei oo tullut ennen toista samanlaista vastaan. Ja tuskin koskaan tuleekaan", Emilkin sanoi hymyillen ja silitti Helyn lapaa.
10. helmikuuta 2021: Pientä hankitreeniä Minni
Nuorten tulevaisuuden tähtien vastapainoksi oli mukavaa päästä työskentelemään hieman vanhemman hevosen parissa. Eihän nuorissakaan vikaa ollut, mutta vaihtelu vain virkistää.
Olin Kaihovaarassa sen verran aikaisin aamulla että Hely ei ollut kerennyt vielä ulos. Vaaleanpunarautias katseli hieman ihmeissään muiden suuntaamista ulos. Olin kerennyt hakemaan Helyn varusteet jo käytävälle joten reitin ollessa vapaa pujotin riimun tamman päähän ja talutin Helyn käytävälle jotta saatoin alkaa hoitamaan tammaa kuntoon. Hely ei ainakaan täysin tuntunut arvostavan hoitohetkeäni ja muutaman kerran jouduinkin tammaa hieman komentamaan jotta en olisi saanut hampaasta. Kuitenkin tamma tuli hoidettua ja varustettua ja lopulta oli aika taluttaa se ulos ja nousta ratsaille.
Alkulenkistä tamma kehitteli jotain omia pieniä vihreitä miehiään, joita pelätä, mutta kunhan tammalle tarjosi hieman jotain tekemistä ei se enää ajoittain kiemurrellut alla kuin mikäkin käärme tai lattaritanssija ja maastoretki onnistui ihan mukavasti. Olin saanut Helyn omistajalta vinkkejä muutamasta hyvästä laukkapaikasta ja eräällä pellolla olikin sopiva pieni kinos tuomassa vastusta joten siitä sai samalla myös tammalle hyvän treenin. Pieni vastus ei kuitenkaan tuntunut Helyä haittaavan ja tamma laukkasikin onnessaan saatuaan laukkaluvan ja tuntiessaan myötäykseni. Vaaleanpunarautias sai laukata pellon muutamaan otteeseen päästä päähän ja ratsastaessani sitä kohti hieman helpompia reittejä tamma pärski tyytyväisen kuuloisena. Kotiinpäin allani olikin hieman rennompi ja tyytyväisempi ratsu ja talutettuani Helyn takaisin käytävälle huomasin sen hieman hionneen joten se pääsi hetkeksi kuivattelemaan fleecen kanssa karsinaan ja pesin sillä välin varusteet.
Sen jälkeen Hely olikin valmis harjattavaksi ja tamma pääsi hoitohetken sekä loimituksen jälkeen tarhaan nauttimaan pakkaspäivästä ja itse kävin vielä tallissa pikaisesti varmistamassa että kaikki oli paikoillaan.