Kestimäen Vappuhurmos
✝ 05.11.2023
|
Suomenhevonen, ori |
| s. 02.03.2009, 29-vuotias | |
| Vaaleanpunarautias, 158cm | |
| Kasvattanut Kestimäen Kartano | |
| Omistaa Kaihovaara (VRL-14333) | |
| Rekisterissä VH20-018-0316 | |
| Helppo A / 100cm / Helppo |
"Kestimäen Vappuhurmos oli puhtaasti fiilispohjalta tehty ostos. Huomasin sen tuontikeskuksen nettisivuilla listattuna kymmenien muiden kodittomien hevosten joukossa. Orin kuvat kiinnittivät huomioni, sillä vaikka se ei ollut parhaassa mahdollisessa lihaksessa juuri silloin, oli se silti aivan törkeän hyvännäköinen ori. Sillä oli pitkä, laineileva, vaalea harja ja siniset silmät. Tunnetusti sinisilmäiset blondit ovat heikkouteni, joten tein ostotarjouksen enempää miettimättä. Hurmos-lempinimen saanut ori saapui meille alle viikossa ja osoitti olevansa muutenkin tosi näppärä peli, vaikkei suku ollutkaan täynnä maineikkaita kilparatsuja." entisen omistajan kertomaa (Sonja)
Hurmos on kutsumanimensäkin mukaisesti hurmaava, aika tyypillinen suomalainen herrasmies. Onhan se perusolemukseltaan ehkä vähän sellainen juntti, joka ei paljoa korvaansa lotkauta, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Siitäkin huolimatta Hurmos on kuitenkin pohjimmiltaan todella kultainen ja ihmisrakas persoona, joka rakastaa huomiota ja rapsutuksia. Ja tietysti ruokaa.
Hoitaessa Hurmosta saa aika lailla kääntää ja vääntää miten vain itse tahtoo, eikä oria kiinnosta. Se onkin hyvin rauhallinen niin hoitaa kuin varustaa, sillä Hurmos lähinnä vain torkkuu puoliunessa takajalkaansa lepuuttaen tai hamuilee silloin tällöin heinänkorsia suuhunsa. Tosin viimeistään siinä vaiheessa, kun orin päälle aletaan heittää satulaa ja suitsia, virkistyy Hurmos pikkuhiljaa työn touhuun.
Vaikka Hurmos saattaa alkuverryttelyssä tuntua vähän jähmeältä ja kankealta, niin ori vetristyy yllättävän nopeasti. Sillä on luonnostaan aika reippaat askellajit ja erityisesti voimakkaasta käynnistään se on saanut paljon positiivista kommenttia kilpailuissakin. Se, mihin ratsastajan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota, on asetukset ja taivutukset. Hurmoksella on nimittäin tapana jäädä vähän jäykäksi rungostaan ja taivuttelujen jälkeen ori kantaa itsensä ihan erilailla, vaikkei se erityisen etupainoinen hevonen noin yleisesti ottaen olekaan. Mikään hirmuisen herkkä ratsu Hurmos ei ole, muttei toisaalta kovasuinen tai vahvakaan, vaan jotain sopivasti siitä väliltä. Sellainen helppo perusratsu, joka suorittaa yleisesti ottaen tehtäviä ihan hyvällä työmotivaatiolla ja liikkuu eteen omalla moottorillaan.
Esteillä Hurmos vaatii ratsastajaltaan sellaista tietynlaista napakkuutta - täytyy olla itse hyvin kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä ja säilyttää koko ajan hyvä tuki hevoseen. Jos ratsastaja vain matkustaa jalat irti hevosesta ja kädet harhailevat ties missä, heittää Hurmoskin nopeasti hanskat tiskiin ja ottaa helposti kieltoja. Ori on kuitenkin oikein näppärä estepeli, kunhan ratsastaja on samalla aaltopituudella. Vauhtia ja ponnistusvoimaa riittää, eikä Hurmosta yleensä hetkauta edes erikoisesteet. Myös maastoesteillä ori on varmajalkainen ja hyppää lähes paikasta kuin paikasta.
Hurmos on rento ja helppo matkustuskaveri, joka ei kavahda ääniä tai pienestä hermostu. Se osaa ottaa lunkisti tilanteessa kuin tilanteessa ja vaikka ympärillä olisi käynnissä varsinainen sirkusesitys, katselee Hurmos vain menoa chillisti otsatukkansa alta ja jatkaa sitä, mitä oltiin tekemässä.
© Narien vapaat
Sukulaiset
|
Kestimäen Vuksari vprt, 164cm |
ii. Kestimäen Viikari tprt, 167cm | iii. Kestimäen Vihuri |
| iie. Kaunokki | ||
|
ie. Emmiina vrt, 157cm | iei. Ruusurokkari | |
| iee. Eveliina | ||
|
Keväthurmos rt, 156cm |
ei. Kestimäen Kalle prt, 158cm | eii. Kestimäen Kippari |
| eie. Ahoniityn Rosalia | ||
|
ee. Kevätkielo rtkm, 155cm | eei. Kevätsielu | |
| eee. Lumikielo | ||
| sukua virtuaalimaailmassa 0 polvea ⇨ Lue lisää suvusta | ||
Kestimäen Kartano on tunnettu pitkän linjan suomenhevoskasvatuksestaan. Tilan nykyinen omistajatar, pian viisissä kymmenissä oleva Raila on varsinainen luonnonlapsi, jolle perintötilan hevoset ovat aina olleet kuin omia lapsia. Raila on jo sukunsa kolmannen polven suomenhevoskasvattaja ja hän arvostaa hevosissa ennen kaikkea rauhallista luonnetta ja monipuolisuutta. Tuttavat kutsuvat Railaa usein vähän höpsähtäneeksi, mutta hevoshommat naisella on hallussa.
Hurmoksen isä, Kestimäen Vuksari edustaa Kestimäen omaa orilinjaa. Kaikessa raamikkuudessaan vaaleanpunarautias on varsin vakuuttava ja komea blondi, luonteeltaan tosin ehkä vähän jääräpäinen, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee. Vuksarin kanssa on tehty kaikkea ajosta kyntöhommiin ja on se ratsukoulutettukin. Railan tytär on sillä kisannut sillä jopa metrisiä esteitä ja helpon A:n koululuokkia. Vuksarilla on isoliikkeinen ja vahva ori, jolla on tasaisen vahvat askellajit, joista etenkin käynnistä sekä laukasta ropisee yleensä hyviä pisteitä. Raila on hyväntahtoisesti kuvaillut Vuksaria vähän juroksi suomalaisjuntiksi, mutta todellisuudessa ori on hyvin käsiteltävissä ja kasvattajalleen kultaakin kalliimpaa. 25-vuotias Vuksari viettää tällä hetkellä leppoisia eläkepäiviä asustellen yhä kasvattajallaan Kainuussa. Ori on kantakirjattu kakkospalkinnolle ja se on jättänyt jo parisenkymmentä varsaa sukuaan jatkamaan.
Isänisällä, Kestimäen Viikarilla on aina erityinen paikka Railan sydämessä. Viikarin isä, Kestimäen Vihuri, oli Railan isän luottohevonen, jonka kanssa isä hoiti sekä maatilan työt että kaikenlaiset muutkin hommat - oli kyse sitten hääajeluista tai millon mistäkin kissanristiäisistä. Emä Kaunokki oli ollut myös isän mieleen. Se oli ollut täysipäinen ja nätti läsipää, joka oli loistava jalostustamma rauhallisen luonteensa ansiosta. Viikari sai nimensä hieman vekkulin luonteensa ansiosta. Sillä oli aina pieni pilke silmäkulmassa ja sen kanssa ei ollut koskaan tylsää. Joskus ori saattoi ilmestyä kotipihaan ruohoa nyhtämään täysin tyynesti, eikä kellään ollut mitään hajua, mistä aidanraosta se oli tällä kertaa onnistunut itsensä vapauttamaan. Hieno ja monipuolinen käyttöhevonen se kuitenkin oli viikarimaisesta luonteestaan huolimatta. Työajo- ja vetohommissa se oli varsin etevä, mutta ratsusukuisen emänsä ansiosta se oli myös kiva yleispeli sekä sileällä että esteillä, vaikkei sillä koskaan varsinaisesti missään isommissa karkeloissa kisattukaan. Näyttelyissä ori menestyi mukavasti ja se kantakirjattiin myös toiselle palkinnolle. Oria käytettiin jalostukseen 15 tammalle ennen kuin ori jouduttiin lopettamaan hammasongelmien vuoksi 22-vuotiaana.
Isänemä, Emmiina oli nätti vaaleanraudikko, osin juoksijasukuinen tamma. Emmiina on toiminut sekä ratsastuskoulun tuntikäytössä että yksityisenä harrastehevosena kilpaillen myös metrisissä esteluokissa aluetasolla. Omistaja vaihtui tamman elämän aikana pariin otteeseen raudikosta itsestään riippumattomista syistä, mutta koko elämänsä ajan Emmiina vaikutti pääasiassa Keski-Suomen alueella. Luonteeltaan Emmiina oli tasainen ja varmajalkainen, ratsuna kuitenkin herkkäsuinen ja eteenpäinpyrkivä. Vahvaa ravia tamma periytti jälkeläisilleen ravitaustaisen sukunsa ansiosta. Tamma varsoi kahdesti - toinen varsa jäi Emmiinan silloiselle omistajalle harrasteratsuksi, kun Emmiina jäi eläkkeelle. Toinen varsa puolestaan syntyi Kestimäen kasvatiksi Railan sovittua tamman liisauksesta. Emmiina menehtyi ähkyn seurauksena 19-vuotiaana.
Emä, Keväthurmos on raudikko, Railan perhetuttavalta jalostukseen lainattu tamma. Hurma toimittaa äiti-tytär-ratsun virkaa pääasiassa puska- ja harrasteratsuna, vaikka on se kenttäratsastuksen pikkuluokissakin startannut ihan mukavalla menestyksellä. Raudikko on varsin tyypillinen piirtopäinen suomenhevonen. Luonteensa puolesta rauhallinen ja tasainen, varsin luotettava ja lastenkin käsiteltävissä oleva. Liikkeet eivät ehkä säväyttävimmät, mutta kyllä tamma Helppoa B:tä ja metrisiä esteitä suorittaa kuin vettä vain. Keväthurmoksen suvusta löytyy myös kestimäkeläisiä, millä oli ehkä osansa siihen, että Raila valitsi käyttää Keväthurmosta kahdelle eri oriilleen, kun liisauksesta sovittiin. Yhteensä Keväthurmos on varsonut kolmesti. Nykyisin tamman kanssa humputellaan rennolla otteella tamman ollessa jo eläkkeellä 21 ikävuoden johdosta.
Emänisässä, Kestimäen Kallessa on taas tuttua kestimäkeläistä verta. Punaraudikko kuului taas niihin perinteisiin monitoimihevosiin - se oli opetettu sekä ajolle että ratsuksi. Hontelon runkonsa vuoksi Kallen kanssa ei työajoa tehty, mutta ori oli näppärä tapaus kärryjen edessä ja esteillä. Kyllä sillä kevyttä koulutuuppailuakin teki. Rautias oli suomenhevoseksi lennokasliikkeinen ja sillä oli etenkin vahva, pitkä laukka. Kallea käytettiin jalostukseen parinkymmenen varsan verran. Ori oli myös kantakirjattu kakkosen palkinnolle R-suunnalle, mikä nosti luonteeltaan tasaisen sekä kylmäpäisen orin jalostusarvoa. Kalle oli koko elämänsä Kestimäen Kartanon omistuksessa, mutta osan elämästään se oli ylläpidossa harrasteratsuna. Ori lopetettiin 22-vuotiaana nivelvaivojen takia.
Emänemä, Kevätkielo oli pääasiassa näyttely- ja jalostuskäytössä toiminut tamma. Kielon lähisuku koostui pääasiassa ratsuista, kaikenmaailman karkeloissakin kiertäneistä sellaisista, mutta tamma itse ei rauhallisen luonteensa puolesta ollut mikään kisatykki, vaan enemmän puskailuun ja rauhalliseen eloon sopinut hevonen. Mielettömän nätti se kyllä oli kimoine värityksineen ja sen takia myös kysytty jalostukseen. Kaikki viisi varsaa se hoitikin varsin mallikkaasti ja olihan sillä mukavan leppoisa luonne, joka soveltui kyllä jalostukseenkin. Liikkeiltään se oli aika tavanomainen, ei mikään liitokavio, mutta kyllä sen kanssa Helpon B:n radoista suoriutui ja pienistä esteistäkin. Ajollekin se oli opetettu. Tamma kuoli luonnollisesti vanhuuteen 26-vuotiaana.
| o. Kaihon Hukkarukka | 20.12.2020 | e. Heljäke |
| t. Kaihon Kielonkutomus | 28.12.2020 | e. Hytisevä Hilla |
| t. M.B. Valpuri | 30.07.2021 | e. Väkkärä |
| t. Helmiahon Tulisiipi | 20.10.2021 | e. Tinasydän |
| o. Katveen Yöhurmos | 06.11.2021 | e. Sinivuorten Yö |
Kilpailumenestys
| Näyttelymenestys | Arvokilpailumenestys |
|---|---|
|
29.05.20 Adina: irtoSERT tuom. Jannica |
00.00.00 Paikka: luokka 0/0 00.00.00 Paikka: luokka 0/0 |
| KRJ 40 sijoitusta ⇨ | ERJ 40 sijoitusta ⇨ | KERJ 40 sijoitusta ⇨ |
|---|---|---|
|
03.06.20 Silverlode: HeA 4/40 03.06.20 Lupin: HeB 1/70 06.06.20 Lupin: HeA 2/70 06.06.20 Silverlode: HeA 6/40 07.06.20 Lupin: HeB 6/70 09.06.20 Harjukoski: HeA 6/40 10.06.20 Silverlode: HeA 5/40 12.06.20 Harjukoski: HeA 2/40 15.06.20 Silverlode: HeA 1/40 17.06.20 Cloudfield: HeA 7/50 18.06.20 Cloudfield: HeA 3/50 18.06.20 Harjukoski: HeA 2/40 19.06.20 Silverlode: HeA 6/40 20.06.20 Lupin: HeB 6/70 20.06.20 Harjukoski: HeA 1/40 22.06.20 Silverlode: HeA 4/40 22.06.20 Harjukoski: HeA 6/40 24.06.20 Silverlode: HeA 3/40 25.06.20 Silverlode: HeA 2/40 25.06.20 Harjukoski: HeA 2/40 26.06.20 Lupin: HeA 7/70 27.06.20 Harjukoski: HeA 1/40 28.06.20 Silverlode: HeA 4/40 07.09.20 Kuura: HeA 6/40 10.09.20 Kuura: HeA 4/40 11.09.20 Kaihovaara: HeA 1/50 13.09.20 Kaihovaara: HeA 5/50 19.09.20 Kaihovaara: HeA 5/50 23.09.20 Kaihovaara: HeA 5/50 26.09.20 Kaihovaara: HeA 1/50 27.09.20 Kaihovaara: HeA 7/50 01.11.20 Chersey: HeA 4/50 21.12.20 Holmberg: HeA 2/60 25.12.20 Holmberg: HeA 7/60 27.12.20 Kaihovaara: HeA 3/40 01.01.21 Kuura: HeA 5/40 02.01.21 Kuura: HeA 2/40 05.01.21 Kuura: HeA 3/40 07.01.21 Kuura: HeA 6/40 10.01.21 Kuura: HeA 6/40 |
22.09.20 Lupin: 90cm 5/50 25.09.20 Lupin: 90cm 4/50 26.09.20 Lupin: 90cm 5/50 26.09.20 Lupin: 90cm 1/50 28.09.20 Lupin: 90cm 1/50 05.10.20 Lupin: 90cm 2/50 07.10.20 Lupin: 90cm 6/50 04.01.21 Kuura: 100cm 1/38 04.01.21 Kuura: 100cm 3/38 01.03.21 Liljegård: 100cm 1/40 01.03.21 Kaihovaara: 100cm 6/40 02.03.21 Kaihovaara: 100cm 5/40 03.03.21 Kaihovaara: 100cm 6/40 04.03.21 Holmberg: 100cm 3/40 06.03.21 Kaihovaara: 100cm 5/40 07.03.21 Holmberg: 100cm 2/40 07.03.21 Kaihovaara: 100cm 6/40 08.03.21 Holmberg: 100cm 5/40 08.03.21 Liljegård: 100cm 1/40 09.03.21 Kaihovaara: 100cm 1/40 11.03.21 Kaihovaara: 100cm 2/40 11.03.21 Kaihovaara: 100cm 6/40 14.03.21 Liljegård: 100cm 1/40 15.03.21 Kaihovaara: 100cm 4/40 15.03.21 Kaihovaara: 100cm 5/40 16.03.21 Liljegård: 100cm 5/40 17.03.21 Liljegård: 100cm 1/40 18.03.21 Liljegård: 100cm 4/40 19.03.21 Kaihovaara: 100cm 3/40 19.03.21 Kaihovaara: 100cm 3/40 20.03.21 Kaihovaara: 100cm 6/40 14.04.21 Hornanhovi: 100cm 1/30 17.04.21 Hornanhovi: 100cm 2/30 18.04.21 Hornanhovi: 100cm 5/30 21.04.21 Hornanhovi: 100cm 4/30 22.04.21 Hornanhovi: 100cm 3/30 24.04.21 Hornanhovi: 100cm 3/30 25.04.21 Hornanhovi: 100cm 3/30 01.05.21 Hornanhovi: 100cm 4/30 02.06.21 Teilikorpi: 100cm 6/40 |
23.05.20 Vaalama: Helppo 4/26 24.05.20 Vaalama: Helppo 6/46 25.05.20 Vaalama: Helppo 1/46 29.05.20 Syyn Kartano: Helppo 3/40 08.06.20 Vaalama: Helppo 2/46 21.09.20 Kaihovaara: Helppo 2/40 30.09.20 Kaihovaara: Helppo 4/40 07.01.21 Holmberg: Helppo 2/40 07.01.21 Kaihovaara: Helppo 3/14 11.01.21 Kaihovaara: Helppo 3/14 14.01.21 Kaihovaara: Helppo 1/14 20.01.21 Kaihovaara: Helppo 2/14 23.01.21 Kaihovaara: Helppo 1/14 24.01.21 Kaihovaara: Helppo 3/14 25.01.21 Kaihovaara: Helppo 2/14 27.01.21 Kaihovaara: Helppo 1/14 03.03.21 Kaihovaara: Tuttari 3/30 06.03.21 Kaihovaara: Tuttari 1/30 08.03.21 Kaihovaara: Tuttari 1/30 08.03.21 Kaihovaara: Helppo 1/30 12.03.21 Kaihovaara: Tuttari 4/30 20.03.21 Kaihovaara: Helppo 1/30 22.03.21 Kaihovaara: Helppo 2/30 25.03.21 Kaihovaara: Helppo 4/30 27.03.21 Kaihovaara: Helppo 1/30 11.06.21 Kaihovaara: Helppo 4/30 11.06.21 Hiivuri: Helppo 1/60 12.06.21 Kaihovaara: Helppo 5/30 13.06.21 Hiivuri: Helppo 3/60 14.06.21 Kaihovaara: Helppo 5/30 15.06.21 Kaihovaara: Helppo 3/30 19.06.21 Kaihovaara: Helppo 3/30 20.06.21 Kaihovaara: Helppo 2/30 21.06.21 Hiivuri: Helppo 1/60 25.06.21 Kaihovaara: Helppo 1/30 29.06.21 Kaihovaara: Helppo 2/30 30.06.21 Kaihovaara: Helppo 4/30 03.07.21 Lupin: Helppo 5/46 15.07.21 Lupin: Helppo 6/46 16.07.21 Lupin: Helppo 4/46 |
Päiväkirja
15. heinäkuuta 2023: Maastoilua kesäaamussa omistaja, Julia
Kesän lämpö sai vaaleanraudikon hevosen askeleen hieman tavallista hitaammaksi. Lintujen viserrys, tuulen kevyt humina ja hiekan rapina kavioiden alla sai mun oloni rauhalliseksi. Kesä oli ihmisen parasta aikaa. Ja maastoilu oli ehkä yksi parhaimmista tavoista viettää aikaa kesällä.
Myös Hurmos tuntui nauttivan olostaan. Ori oli tavallisestikin rauhallinen. Joskus meilläpäin vitsailtiin, että jopa pystyynkuollut. Mutta vaikka Hurmoksen askellus oli tänään verkkaista, oli ori olemukseltaan jotenkin harvinaisen valpas. Se katseli ympärilleen ja ravaili rennosti itseään venytellen hiekkapolulla. Se viitsi tänään mennä jopa järveenkin syvemmälle kuin vain kavioitaan kastaakseen. Eikä tarvinnut edes paljoa patistaa.
Hurmoksessa oli vuosien myötä alkanut näkyä ehkä sellainen tietynlainen iän tuoma viisaus ja kokemus. Muistan suhtautuneeni oriin vähän epäilevästi silloin, kun se tuli meille ensimmäistä kertaa. Se oli vähän sellainen höntti ja juro suomalainen mies, enkä mä aina tuntenut saavani ihan kiinni sen sielunmaisemasta. Ajan saatossa Hurmoksesta oli tullut kuitenkin mulle tosi rakas ja ajatus siitä, että ori siirtyisi pian eläkkeelle ja pikkuhiljaa ehkä myös ajasta ikuisuuteen, sai mut surulliseksi. Siinä järvenrannassa kahlaillessamme ja orin harjaa nypläillessäni hieman kaihoisa tunne kerkesi hiipiä rintaani, kunnes Hurmos palautti mut maan pinnalle, tehden yllättäen täyskäännöksen ja suunnaten määrätietoisesti kohti muutaman metrin päästä bongaamaansa ruohomätästä.
Tavallisesti mua vähän ärsyttäisi orin hötkyily, mutta tänään se ei haitannut lainkaan.
9. syyskuuta 2022: Koulukisat takapajulan tyyliin omistaja, Julia
Trailerissa kärsivällisesti paikoillaan seisova Elovena-blondi kurkki mua kysyvästi otsatukkansa alta. Ei sillä, ettäkö Hurmoksella olisi ollut kiire jonnekin - ei sillä ole tainnut koskaan elämässään olla - mutta jopa meidän pomminvarma ikinukkujamme alkoi olla ihmeissään, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan tovin odottelunkaan jälkeen. Olimme ilmoittautuneet lähikunnan pikkukylän seurakisoihin. En ollut kuullut aiemmin paikasta ja Emilkin oli ollut aluksi epäileväinen sen suhteen, oliko koko paikkaa edes olemassa. Mä olin tietysti huolettoman optimistiseen tapaani ilmoittautunut mukaan heti sen jälkeen, kun totesin löytäneeni ainakin jotakuinkin kyseisen tallin osoitteen Google Mapsista.
Noh, kisojen järjestelyt eivät olleet ilmeisesti menneet ihan kuin Strömsössä, sillä kisojen aloitus viivästyi pahasti ja ilmeisesti joku tuomarikin oli miltei tehnyt katoamistempun ensimmäisen luokan jälkeen. Mä kävelytin varmaan kilometrin verran Hurmos-parkaa pitkin maatilan pellon reunuksia (paikka oli toden totta maatila, hevostilasta tai mihinkään siihen viittaavasta ei olisi voinut puhua edes samana päivänä). Loppujen lopuksi me vihdoin ja viimein päästiin verryttelyyn, jossa oli jokunen muukin melko tuohtuneen oloinen ratsukko. Verryttelyssä sain kiittää onneani siitä, että me oltiin paikan päällä Hurmoksen kanssa, sillä ori oli niin täydellinen viilipytty, ettei se ollut alun ihmettelyn jälkeen moksiskaan tilanteesta.
Vaikka joidenkin mielestä Hurmos on joskus vähän tylsä tasaisuutensa puolesta, tuli tänään taas todettua, että oikeasti se on yksi orin hienoimmista piirteistä. Se esiintyi tänäänkin edukseen, kunhan sain ratsastettua sen heti verryttelyssä pohkeen eteen. Siinä, missä vähän herkemmillä turbomoottoreilla varustetut täykkärit ja ponit ottivat kisa-areenalla sivuloikkia pöllöenergiaa kerättyään, katseli Hurmos maailman menoa täysin tyynesti otsatukkansa alta ja huokaili syvään. Se teki tasaisen, omalle tasolleen sopivan suorituksen. Se teki hienot väistöt ja lisäykset radalla, oli täsmällinen ja sai hienot pisteet käynnistään. Hymyhän siinä nousi väkisinkin huulille, kun otimme hullunkurisen päivän päätteeksi vastaan valkoisen ruusukkeen.
Ja sitten ajoimme paikalta pois sellaista kyytiä, ettei takaisin ollut enää koskaan tulemista.
26. toukokuuta 2022: Kasvattitätejä ja kisahulinaa omistaja, Julia
"No tämmönen aika leppoisa kaveri tää oikeastaan on", Emil naurahti pitäen hyppysissään meidän Elovena-blondin suitsien nahkaohjia. Samalla Hurmos hamuili huulillaan miehen kypärän alla pörröttynyttä hiuspehkoa ja mies puolestaan kurotti taputtamaan orin kaulaa. "On niissä kyllä jotain samaa", naurahdin ja käännyin Kestimäen suomenhevostilan omistajan, Railan, puoleen. Oli melkein kesä, mutta luonnonlapsena tunnettu Raila oli siitä huolimatta sonnustautunut värikkääseen villapaitaan. Nainen oli kieltämättä mielenkiintoinen ilmestys päällepäin, mutta kyllä se hevosia osasi kasvattaa.
"Se on kyllä sopeutunut teille kivasti. Ja kyllä se on ihan isäänsä tullut - sen lisäksi, että siinä on kovasti Vuksarin näköä, niin on se liikkeensäkin isälinjastaan perinyt", Raila sanoi hymyillen ja kaivoi taskustaan pari porkkananpalaa Hurmokselle. "On ilo nähdä, että omat kasvatit ovat päässeet käyttöön ja näyttöön", Raila vielä lisäsi. Oli ollut hauska sattuma törmätä Hurmoksen kasvattajaan estekisoissa. Raila ei varsinaisesti ollut mikään kisahirmu, mutta tämän tytär oli innostunut kilpailemaan omalla hevosellaan, minkä ansiosta Railakin oli lähtenyt tytärtään kannustamaan. Hurmokselle kohtaaminen ei ollut lainkaan huono juttu. Se sai kovasti rapsutuksia, pusuja ja herkkuja kasvattajatädiltään. Ja kaupan päälle pääsin itsekin hieromaan pari astutusdiiliä Hurmokselle Railan kautta.
"Se ottaa kyllä kaiken aina niin lunkisti. Ja sen kanssa on hirveän kiva touhuilla kaikenlaista. Se on hirveän monipuolinen ja mukava kaveri. Just semmonen tyypillinen, oikein vanhanajan suomenhevonen", kehuin Hurmosta vielä Railalle, kun nainen oli tekemässä lähtöä. "Teidän tytöt varmaan tykkäisi siitä. Tulkaa ihmeessä joku kerta pullakahville ja samalla ratsastamaankin", lisäsin ja Raila vakuutteli, että joku kerta kestimäkeläiset tulisivat vielä katsastamaan Kaihovaarankin tilukset.