Lempee
✝ 16.12.2020
| Nimi | Lempee, "Laban, Ferrari" | Kasvattaja | Joosua Lielahti |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Kaihovaara (VRL-14333) |
| Syntynyt | 20.05.2016, 24-vuotias | Rekisterinumero | VH18-018-1031 |
| Väri, säkäkorkeus | punarautias, 158cm | Koulutustaso | Helppo A / 110cm / CIC1 |
15.03.2019 KRJ-I (7,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102,5p.)
Champion myönnetty 31.08.2020
20.09.2020 SLA-I (16 + 22 + 18 + 20 + 20 = 96p.)
30.09.2020 ERJ-I (10 + 40 + 17 + 20 + 15 = 102p.)
Koin hämmästyttäviä hetkiä huhtikuun loppupuolella, kun eräänä sateisena iltana olohuoneessa istuessani rakas mieheni pyyhälsi luokseni varsin innostuneen oloisena. Tällä oli mukanaan läppäri, josta hän näytti mulle myynti-ilmoitusta suomenhevosorista. Myynti-ilmoitusta? Mun mies? Ei siinä auttanut muu, kuin hieraista silmiään ja katsoa uudestaan. Jo seuraavana päivänä me löydettiinkin itsemme parin tunnin ajomatkan päästä katsomasta nelivuotiasta rautiasta, joka esitettiin tilan muiden myytävien kasvattien myyntitilaisuudessa. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että Laban lähti samaisella reissulla meidän mukaan. Emil ihastui siihen tosi paljon ja oli jotenkin erityisen kiinnostunut juuri kyseisestä hevosesta. Hänen mielestään myös huomattavasti "miehekkäämpi" kutsumanimi, "ferrari" sopi orille kuin nenä päähän varsin mielenkiintoisesta ja vähän sähläävästä luonteestaan johtuen.
Arvausleikki: mikä on varsinainen rahansyöjä, äärimmäisen rakastettava ja kiihtyy nollasta sataan? Moni vastaisi varmaan että “ferrari”, mutta se ei ollut tällä kertaa se mitä haettiin, vaan meidän Laban. Paitsi, että kyllä se ensimmäinenkin vastausvaihtoehto varmaankin lasketaan, koska Laban tunnetaan paremmissa piireissä meidän omana ferrarinakin.Laban on kaikkien kaveri. Ja kun sanon “kaikkien” niin tarkoitan sitä oikeasti. Vaikka joskus Labanin ystävyyssuhteet tuppaavat olemaan vähän yksipuolisia, niin kavereihin kuuluvat muiden hevosten lisäksi koirat, kissat, linnut, rusakot, hirvet… oikeastaan kaikki, mikä nyt vain sattuu liikkumaan. En ole koskaan nähnyt oria uhittelemassa kellekään - konfliktitilanteissa Laban on se, joka vetäytyy mieluiten pois tilanteessa ja alistuu toisille. Ori viihtyy tarhassa yksinäänkin, mutta sillä on tapana alkaa keksiä tylsistyessään kaikenlaista typerääkin. Laban antaa ottaa itsensä helposti kiinni ja useimmiten onkin jo portilla vastassa huomatessaan tulijan. Jo maastakin käsiteltäessä Laban on hyvin energinen. Se osaa kyllä kunnioittaa käsittelijäänsä, mutta se on kovin innokas ja reipas. Taluttaja saakin pitää vähän puoliaan, jotta Laban todellakin muistaa, että sillä on taluttaja mukanaan.
Hoitaessa ori on simppeli ja rauhallinen. Laban ei ole turhan herkkänahkainen, vaan se tuntuu oikeastaan pitävän harjaamisesta. Tosin vatsa sillä on hieman arka, mutta ori sietää sen harjaamista suhteellisen hyvin, vaikkakin saattaa olla varautunut ja korvat hyöryä vähän sinne sun tänne. Kärsivällisyys sillä riittää yllättävän hyvin vähän pidempiinkin hoitotuokioihin - etenkin, jos sillä on ruokaa edessään. Laban on nimittäin hyvin perso hevonen ruoalle, jonka siitä huomaa erityisesti ruoka-aikaan. Ori pyörii vimmatusti karsinassaan ja päästää ilmoille mitä erikoisempiä hörähdyksiä ja äännähdyksiä. Laban tuntuu himoitsevan omenoiden lisäksi kaikkea suolaista - sipsejä, keksejä ja jopa suolakurkkujakin, joka saa usein yhden jos toisenkin kyseenalaistamaan sen makuaistin toimintaa. Satuloidessa on syytä vähän varoa raudikon arkaa vatsaa ja kiristää vyö rauhallisesti ja vähän kerrallaan, jotta toimenpiteestä pääsee mahdollisimman helpolla. Suitset orille on helppo pistää päähän, eikä Labanilla ole yleensä tilanteeseen sen kummempaa sanottavaa. Kengittäjä ja eläinlääkärikin selviävät orin kanssa yleensä hyvin, vaikka Laban vähän kammoaakin raspaamista.
Ratsastaessa Labanin todellinen luonne pääsee oikeuksiinsa. Orilla on varsin hyvä työmoraali ja se kävelisi varmasti vaikka suohon vain miellyttääkseen ratsastajaansa. Se on kuitenkin hyvin herkkä suustaan niin ratsastaessa, kuin ajettaessakin, jonka takia tuo toimii parhaimmillaan istuntaa käyttäen. Labanilta löytyy kuitenkin vauhtiakin senkin edestä, jonka ansiosta se on energinen ja nopea liikkeissään. Toisinaan toki ehkä vähän turhankin nopea, sillä joskus esitetyillä vähän omalaatuisilla ratkaisuillaan on ratsastajallakin työnsä kiikkua selässä tuon selässä. Orilla on mukavan tasaiset liikkeet, jotka tuntuvat selkään hyvältä. Ovathan ne suhteellisen hyvännäköisetkin, vaikkei niillä ehkä kouluradan Grand Prix -ratoja valloiteta. Labanin vahvuuksia sileätyöskentelyssä ovat ehdottomasti väistöt, taivutukset ja lisäykset. Valjakkohevosena Laban ei paljoa poikkea ratsastettavuudestaan. Se on ketterä ja nopea - joskus turhankin hätäileväinen, jonka takia tehtäviä tulee joskus tehtyä vähän puolihuolimattomasti. Ei ole ehkä vaikea arvata, että esteillä on ensimmäisenä hyvä saada pidätteet menemään läpi, sillä niitä tulee tehtyä Labanin kanssa. Ori on varsin hyvä hyppäämään - sillä on hieno tekniikka ja ilmavaraa se jättää pienillekkin esteille enemmän, kuin riittävästi. Labanilla on kuitenkin vähän erikoinen hyppytyyli siinä mielessä, että sen takapäästä löytyy vähän liiakseenkin ponnistusvoimaa. Takapää nouseekin yleensä ilmavasti melko korkealle ja vaikka esteiden hyppäämisen kannalta se on suhteellisen hyväkin piirre, niin selkään se saattaa tuntua varsinkin aluksi melko omituiselta. Vaikka Laban antaakin tiettyyn pisteeseen asti anteeksi ratsastajan virheitä ja paikkailee niitä, niin ori saattaa hermostua jatkuvasta härkkäämisestä ja vastata siihen kiellolla. Paras tapa onkin vain tuoda hevonen rauhassa esteelle huolehtien hyvistä teistä ja antaa orin hypätä rauhassa itse valitsemastaan paikasta. Maastossa Laban on yhtä peloton ja reipas, kuin rataesteilläkin. Se ei yleensä jää kyttäilemään vähän erikoisempiakaan esteitä, vaan menee hyvällä tahdilla yli. Ori pitää uittoretkistä, joten vesihautoihin se hyppää ihan sutjakkaasti. Tavanomainen liikkenne Labania ei häiritse, vaikka se saattaakin olla vähän varautunut ajoneuvoja kohdatessaan.
Matkustus on Labanille arkipäiväisen tavanomaista ja orin kanssa harvemmin tuleekaan ongelmia. Pidemmillä matkoilla energisen hevosen kanssa on kuitenkin syytä muistaa pitää välissä sopivat jaloittelutauot. Kisapaikalla Laban on aina aluksi yleensä vähän jännittynyt, muttei sillä ole tapana huudella muille. Verryttelyssä etenkin on hyvä yrittää saada orin mielenkiinto omiin tekemisiinsä, jotta se keskittyy siihen olennaiseen.
| i. Arkivainen trn, 160cmevm |
ii. Äkkilähtö rn, 160cm |
iii. Äkkinäinen |
| iie. Lahiva | ie. Aurinkoinen vrt, 161cm |
iei. Aavakas |
| iee. Harmonia | ||
| e. Pömpiäinen prt, 157cmevm |
ei. Lemminkäinen m, 159cm |
eii. Lempevä |
| eie. Ohena | ee. Hilinä vprt, 155cm |
eei. Vihavainen |
| eee. Helinä |
isänisä, Äkkilähtö kuvasti oikeastaan ristimänimeään varsin hyvin. Orin suvusta löytyi pääasiassa este- ja kenttähevosia, mutta myös muutama juoksija mahtui joukkoon. Äkkilähtö oli pitkään kotitilansa ainoa ori, joka ostettiin suomenhevosvarsojen huutokaupasta suoraan kasvattajalta. Tällöin Äkkilähtö oli startannut jo muutamissa kilpailuissa hyvin tuloksin ja uudessa kodissaan 6-vuotias pääsi pikkuhiljaa isommillekin radoille. Reaktiivinen ja nopea ori oli melko tulinen tapaus, joka vaati kokeneen käsittelijän. Se menestyi kuitenkin hyvin ja sen vuoksi jalostuskäytössä sille yritettiin valita mahdollisimman hyväkäytöksisiä tammoja, jotka saattaisivat tasapainottaa tulevien varsojen luonteita. Äkkilähtö menehtyi liki 17-vuotiaana ähkyn seurauksena.
isänemä, Aurinkoinen polveutui osittain työlinjaisista hevosista, jonka vuoksi se oli rakenteeltaan melko vankkaa tekoa. Se opetettiin varhain ajolle, mutta sillä alettiin kilpailla myös helpoissa kenttä- ja koululuokissa useiden sukulaistensa tavoin. Aurinkoinen kilpailikin pääasiassa valjakkoajossa ja jonkin verran kotitilansa ratsuttajan kanssa ratsastusluokissakin. Aurinkoinen oli kiltti, varma ja tasainen luonteeltaan ja siksi se olikin aivan omiaan valjakkoluokkiin. Hyppylahjat olivat tammalla melko olemattomat, mutta kyllä se alle metrin esteistä yli pääsi. Tammaa käytettiin jalostuksessa pääasiassa valjakkohevosten jalostuksessa, mutta se periytti myös hyviä piirteitä oikean isän kanssa ratsupuolellekin. Aurinkoinen varsoi neljästi, mutta viimeisellä varsomisellaan se menehtyi synnytyksen tuomiin komplikaatioihin.
emä, Pömpiäinen oli kaunis punarautias läsipää, joka myytiin jo sisäänratsastuksen jälkeen eteenpäin kasvattajaltaan. Alunperin Lapista kotoisin ollut hevonen myytiinkin ensin yksityishevoseksi kilpakäyttöön, mutta omistajan tullessa raskaaksi joidenkin vuosien kuluttua tämä näki parhaaksi valinnaksi myydä tamman. Tällöin 11-vuotias tamma päätyikin perhehevoseksi muutaman muun hevosen joukkoon perheen kotitilalle, jossa perheen tytär jatkoi Pömpiäisen kisauraa helpoissa koulu- ja esteluokissa ja perheen äiti pääasiassa valjakkoajossa. Edellinen omistaja halusi Pömpiäisestä varsan esikoisen ollessa muutaman vuoden ikäinen, jolloin tamma oli hänellä liisingissä kolmen varsan verran. Kaksi varsoista päätyikin myöhemmin myyntiin. Pömpiäinen lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 21-vuotiaana.
emänisä, Lemminkäinen oli musta, oikein ideaali ratsuhevonen. Sillä oli hyvä suku ja rakenne ja se kantakirjattiinkin vain nelivuotiaana jalostusluvan saatuaan. Lemminkäinen kilpaili esteitä, kenttää ja koulua hyvällä menestyksellä. Orilla oli hyvä hyppykyky ja irtonaiset, lennokkaat askeleet. Se oli kasvattajansa suosikkihevosia, joka oli suunniteltu tarkkaan valitusta yhdistelmästä, jossa tammana oli kasvattajan oma tamma ja isänä hyvin menestynyt lainaori. Lemminkäinen olikin kasvattajansa silmäterä, joka astui nelisenkymmentä tammaa ennen vanhuuteen kuolemista 23-vuotiaana.
emänemä, Hilinä oli vaaleanpunarautias tamma, joka toimi pitkään kasvattajallaan vain jalostustammana. Se oli luonteeltaan hyvin rauhallinen ja se kantakirjattiinkin toiselle palkinnolle. Hilinä varsoi harrasteratsun ja -ajohevosen uran ohella neljästi, ennen kuin se sitten myytiin Pohjoisesta Etelä-Suomeen 12-vuotiaana. Hyväluonteinen tamma päätyikin toimittamaan pitkälti ratsastuskouluhevosen virkaa ja sitä pystyivät käsittelemään perheen pienimmätkin. Hilinä kuoli vanhuuteen 22-vuotiaana.
| Varsa | Syntynyt | Toinen vanhempi | Omistaja |
| sh-t. Kaihon Noitavaino | 20.09.2018 | e. Tervahauta | Syyn Kartano |
| sh-o. Kaihon Pirunpolkka | 05.10.2018 | e. Kuunvalkea | Syyn Kartano |
| sh-t. Kaihon Verisuudelma | 10.10.2018 | e. Hautaanlaskija | Teilikorpi |
| sh-o. Tiiron Laurentinus | 07.01.2019 | e. Selma-Sylvia | Tiiron ratsutalli |
|
25.05.18 Kaihovaara: RCH tuom. dookie 01.10.18 Lily's Trotters: irtoSERT tuom. Vibaja 20.06.19 Susiraja: irtoSERT tuom. Lissu T. 28.08.20 Haltiasalo: irtoSERT tuom. alaera |
| KRJ 40 sijoitusta 01.06.18 Hukanhelmi: HeA 3/30 02.06.18 Hukanhelmi: HeA 4/30 02.06.18 Kalma: HeA 4/30 03.06.18 Hukanhelmi: HeA 3/30 04.06.18 Kalma: HeA 1/30 05.06.18 Hukanhelmi: HeA 4/30 06.06.18 Hukanhelmi: HeA 4/30 07.06.18 Hukanhelmi: HeA 1/30 07.06.18 Kalma: HeA 1/30 08.06.18 Hukanhelmi: HeA 4/30 10.06.18 Kalma: HeA 3/30 11.06.18 Routapirtti: HeA 4/30 14.06.18 Hukanhelmi: HeA 3/30 15.06.18 Hukanhelmi: HeA 2/30 15.06.18 Routapirtti: HeA 4/30 15.06.18 Branwen Farm: HeA 4/30 15.06.18 Branwen Farm: HeA 2/30 16.06.18 Branwen Farm: HeA 5/30 16.06.18 Branwen Farm: HeA 3/30 17.06.18 Hukanhelmi: HeA 1/30 17.06.18 Branwen Farm: HeA 5/30 18.06.18 Routapirtti: HeA 5/30 19.06.18 Hukanhelmi: HeA 1/30 19.06.18 Kalma: HeA 3/30 19.06.18 Branwen Farm: HeA 4/30 19.06.18 Branwen Farm: HeA 4/30 20.06.18 Routapirtti: HeA 5/30 20.06.18 Branwen Farm: HeA 3/30 24.06.18 Kalma: HeA 2/30 25.06.18 Routapirtti: HeA 4/30 25.06.18 Kalma: HeA 4/30 25.06.18 Kalma: HeA 5/30 26.06.18 Hukanhelmi: HeA 5/30 26.06.18 Routapirtti: HeA 1/30 27.06.18 Kalma: HeA 4/30 28.06.18 Kalma: HeA 1/30 28.06.18 Kalma: HeA 4/30 30.06.18 Kalma: HeA 1/30 08.10.18 Kaihovaara: HeA 1/30 11.10.18 Kaihovaara: HeA 3/30 |
ERJ 40 sijoitusta 04.06.18 Vinkavuo: 110cm 3/30 07.06.18 Vinkavuo: 110cm 1/30 10.06.18 Kalma: 110cm 5/30 11.06.18 Vinkavuo: 110cm 3/30 15.06.18 Kalma: 110cm 5/30 16.06.18 Kalma: 110cm 4/30 17.06.18 Vinkavuo: 110cm 5/30 22.06.18 Vinkavuo: 110cm 4/30 23.06.18 Kalma: 110cm 2/30 23.06.18 Vinkavuo: 110cm 5/30 23.06.18 Vinkavuo: 110cm 5/30 24.06.18 Kalma: 110cm 3/30 27.06.18 Vinkavuo: 110cm 2/30 28.06.18 Vinkavuo: 110cm 3/30 30.06.18 Kalma: 110cm 4/30 19.09.18 Teilikorpi: 110cm 3/40 20.09.18 Teilikorpi: 110cm 2/40 03.10.18 Ristikallio: 110cm 4/40 03.10.18 Ristikallio: 110cm 3/40 13.10.18 Ristikallio: 100cm 1/40 15.10.18 Ristikallio: 110cm 5/40 03.06.19 Hiivuri: 110cm 5/50 05.06.19 Hiivuri: 110cm 5/50 12.06.19 Hiivuri: 110cm 6/50 01.09.20 Lupin: 110cm 3/50 01.09.20 Lupin: 110cm 1/50 03.09.20 Lupin: 110cm 1/50 05.09.20 Lupin: 110cm 4/50 06.09.20 Lupin: 110cm 3/50 07.09.20 Lupin: 110cm 2/50 08.09.20 Lupin: 110cm 2/50 11.09.20 Lupin: 110cm 7/50 11.09.20 Lupin: 110cm 2/50 12.09.20 Lupin: 110cm 1/50 15.09.20 Lupin: 110cm 1/50 16.09.20 Lupin: 110cm 6/50 19.09.20 Lupin: 110cm 2/50 20.09.20 Lupin: 110cm 7/50 26.09.20 Lupin: 110cm 5/50 27.09.20 Lupin: 110cm 3/50 |
KERJ 40 sijoitusta 02.06.18 Hukanhelmi: CIC1 4/30 03.06.18 Hukanhelmi: CIC1 4/30 05.06.18 Kalma: CIC1 5/30 08.06.18 Hukanhelmi: CIC1 3/30 09.06.18 Hukanhelmi: CIC1 4/30 19.06.18 Hukanhelmi: CIC1 5/30 20.06.18 Hukanhelmi: CIC1 3/30 20.06.18 Kalma: CIC1 2/30 24.06.18 Kalma: CIC1 5/30 25.06.18 Hukanhelmi: CIC1 5/30 27.06.18 Hukanhelmi: CIC1 3/30 30.06.18 Kalma: CIC1 5/30 11.07.18 Kaihovaara: CIC1 4/30 23.07.18 Kaihovaara: CIC1 2/30 07.11.18 Kaihovaara: CIC1 5/30 10.11.18 Kaihovaara: CIC1 4/30 17.11.18 Kaihovaara: CIC1 5/30 20.11.18 Kaihovaara: CIC1 4/30 28.11.18 Kaihovaara: CIC1 2/30 04.12.18 Colosseum: CIC1 3/50 11.12.18 Colosseum: CIC1 3/50 17.12.18 Colosseum: CIC1 3/50 11.01.18 Kaihovaara: CIC1 3/30 16.01.18 Kaihovaara: CIC1 5/30 23.01.18 Kaihovaara: CIC1 5/30 25.01.18 Kaihovaara: CIC1 4/30 27.01.18 Kaihovaara: CIC1 2/30 25.04.19 Riimuvaara: CIC1 3/30 30.04.19 Riimuvaara: CIC1 4/30 01.05.19 Helmwald: CIC1 4/22 04.05.19 Helmwald: CIC1 1/22 06.06.20 Hiivuri: CIC1 3/50 10.06.20 Hiivuri: CIC1 5/50 12.06.20 Hiivuri: CIC1 4/50 17.06.20 Hiivuri: CIC1 1/50 02.09.20 Lupin: CIC1 1/41 11.09.20 Lupin: CIC1 4/41 14.09.20 Lupin: CIC1 3/41 20.09.20 Lupin: CIC1 2/41 25.09.20 Lupin: CIC1 2/41 |
14. helmikuuta 2019: Emil ratsastaa omistaja
"No niin, oletpa sä hieno", miehen lempeä ääni kantautui karsinasta. Siellä se oli, Labanin karsinassa. Labanin, jota se halusi yhä sitkeästi kutsua ferrariksi. "Ethän sä vain lässyttänyt sille?" hymähdin saaden miehen niin sanotusti rysän päältä kiinni. Mies ei ollut sellaista lepertelijätyyppiä, jonka vuoksi sen kiintyminen tuohon hevoseen niin paljon oli jo harvinaista. Pieni puna levisi Emilin kasvoille, kun hän kohotti katseensa minuun. "Kuulit varmaan omias."
"Kävele vaan jonkin aikaa ihan pitkillä ohjilla, ennen kuin alat ottamaan enemmän tuntumaa suuhun", sanoin miehelle, joka hetkeä myöhemmin istui tuon raudikon selässä. Tämä teki työtä käskettyä ja pyysi hevosen liikkeelle säädettyään jalustimet sopivan mittaisiksi. Minä puolestani kasasin halliin muutaman pienen esteen ja uskaltauduin lämmitetyssä maneesissa jopa riisumaan toppatakkini. Istahdin sitten maneesiin laidalle tarkkailemaan ratsukon alkuverryttelyä.
Kun Laban liikkui jo melko hyvin, annoin ratsukolle tehtäväksi hypätä kasaamiani lämmittelyesteitä. Laban oli melko energisellä tuulella ja hyppäsi hyvin vauhdikkaasti. Ori olisi mielellään liikkunut vähän pidempänä, mutta ohjeistin selässä keikkuvaa Emiliä ottamaan ohjaa vähän paremmin tuntumalle ja istumaan syvemmälle satulaan. Laban oli ollut muutaman päivän mittaisella, pienellä lomalla kun siltä oli irronnut kenkä toisesta takasesta. Sekin pieni aika näkyi nyt, kun ori uskaltautui heittämään pari ilopukkia. Kohotin esteitä tasaiseen tahtiin, kunnes oltiin valmiita suunnan vaihdon sekä pienten välikäyntien jälkeen hyppäämään pientä jumppasarjaa.
Esteitä oli kolme ja niiden väliin saisi mahdutettua kolmesta yhteen laukka-askelta lähinnä laukan pituudesta riippuen. Ensin Emil ja Laban tulivat sarjaa kahdella laukka-askeleella, joka sujui pääosin melko kepeän näköisesti. Tämän jälkeen Emil saikin sitten lyhentää laukkaa kolmeen askeleeseen, joka tuotti enemmän hankaluuksia orin innokkuudesta johtuen. Se tarjosi mielellään kahta askelta ja miehellä oli täysi työ saada hidastettua vauhtia tarpeeksi. Kahden peräkkäisen onnistumisen jälkeen sitten tultiin lopulta välit vain yhdellä askeleella, joka sujuikin sitten erityisen hienosti. Pari kertaa ratsukko tuli puolikkaaseen askeleeseen esteelle, mutta yli mentiin siitä huolimatta. Esteilläkään ei ollut korkeutta 70 senttiä enempää, joten ne olivat meidän ferrarillekin ihan helppo nakki.
Perusteellisen loppuverryttelyn jälkeen Emil otti Labanin hoitaakseen ja minä pääsin jakamaan hevosille päiväruokia.
29. tammikuuta 2019: Vieraileva ratsastaja Meera
Mulla oli tiistaina pitkästä aikaa kouluvalmennus Hazelin ohjaamana! Oli mukavaa päästä Labanin selkään treenaamaan koulua, pidin kovasti siitä hevosesta. Aloitimme valmennuksen ravissa ympyrällä, ja kun hevonen oli jotenkuten avuilla kevyessä ravissa, jatkoin suorille urille avotaivutuksia tehden. Laban oli vähän jäykkä, mikä johtui todennäköisesti muutamasta vapaapäivästä, sillä monesti vapaiden jälkeen Laban oli jäykkä lihaksistoltaan. Jatkoimme avotaivutuksia niin kauan, että hevonen antoi periksi ja malttoi suorittaa tehtävän kunnollisesti. Jos Laban kokee tehtävän vaikeana, se yleensä pyrkii askellajia laukkaan. Näin nyt, mutta paniikinomaisen raviin siirtymisen sijaan Hazel käski jatkaa avotaivutuksen ratsastamista laukassa ja siirtää hevonen raviin vasta, kun se on rentoutunut. Näin tuosta laukkaamisesta ei tehdä isoa numeroa ja hevonen ei hätäänny nostaessaan laukkaa. Avotaivutksissa suurin ongelmani lienee se, että ratsastan sitä liian suurella poikituksella, taivutuksella tai liian suuressa tempossa. Muutamia hyviä pätkiä saimme molempiin suuntiin ja sitten Laban saikin pienen kävelytauon.
Laukassa tarkoitus oli vain jatkaa samaa tehtävää, mutta koska Laban ei rentoutunut niin hyvin kuin halusimme, työstimme sitä avotaivutuksien lisäksi myös vastalaukassa. Laukassa taivutin välillä liikaa, jolloin ulkolapa pääsi karkaamaan ja hevonen vaihtoi laukkaa. Laban on todella vaihtoherkkä hevonen, joka rokottaa heti, jos kuski istuu vinossa tai antaa vääriä apuja - tosin vain silloin, kun sitä kokoaa ja paineistaa enemmän. Matalammassa ja pidemmässä muodossa se menee pyydettyä laukkaa vaikka maailman tappiin asti! Tosin silloin se on kilometrin mittainen ja kaukana kouluratsastuksesta.
Emme nostaneet hevosta missään vaiheessa hirveän ylös vaan annoimme sen mennä siinä kohtaa, missä se itse pysyi rennoimpana. Ravissa muoto oli aika syvä, mutta laukassa sain ottaa ohjia kunnolla lyhyemmiksi. Kun menimme laukassa avotaivutusta, ei väsymys näkynyt hevosessa juuri ollenkaan! Aina suoristaessani uralle avotaivutusta varten, lähti Laban kuin telkkä pöntöstä. Jos tosin tarkkoja ollaan, niin hevonen oli niin väsynyt, että olisi mennyt mieluummin kovaa kuin koonnut yhtään. Menimme kuta kuinkin vain 45 mnuutin ajan, mutta teimme työskentelyt erittäin tehokkaasti. Pitkien loppukäyntien jälkeen Laban pääsi suihkun kautta nautiskelemaan puhtaasta purusta ja mashvedestä!
8. tammikuuta 2019: Rauhallinen maastolenkki omistaja
Laban oli ollut edellisenä päivänä mun kanssa estevalmennuksessa, jonka vuoksi ajattelin liikuttaa orin tänään vain kevyesti. Siispä ori ei päässyt aamuruokansa jälkeen suoraan tarhaan, vaan päätin lähteä rautiaan kanssa maastoon hyvissä ajoin, kun olisi valoisaa. Harjasin Labanin karvan huolellisesti ja tarkistin kaviot samalla, kun puhdistin ne. Varusteiksi riitti tällä kertaa suojat joka jalkaan sekä suitset. Saatuani itselleni päähän kypärän vein orin pihalle, josta nousin sen selkään puutarhatuolin päältä.
Lunta oli tullut yön aikana paljon, mutta pakkasta oli onneksi vain vähän. Vilukissana en ollut suuri talven ystävä ja siksi ratsastin talvisin mieluiten maneesissa. Puikkelehdimme tarhojen välistä kohti metsän laitaa, josta lähti pieni polku pienelle maastolenkille. Matkalla Laban tervehti tuttavallisesti vähän jokaista tarhailevaa hevosta hörähdellen ja haistellen. Metsän reunassa se ei kuitenkaan enää vastaillut orin perään huutelevalle Soololle, vaan keskittyi tarpomaan hangessa.
Tie oli onneksi pysynyt hyvässä kunnossa ja polku erottui selkeästi hangessa. Annoin orin kävellä pääasiassa pitkällä ohjalla ja katsella vähän maisemia. Talvessa oli sentään se hyvä puoli, että vaikka hevoselle antaisikin ohjaa, niin se ei pysähtyisi kahden metrin välein syömään. Laban oli oikein rauhallinen koko matkan ajan, enkä ravannutkaan kuin yhden pätkän vähän pidemmällä suoralla. Lenkki oli suunnilleen kaksi kilometriä pitkä, joten aikaa meillä ei kulunut sen kiertämisessä kuin kaksikymmentä minuuttia.
Tullessamme toista kautta, hiekkatietä pitkin takaisin kotiin vaikutti Laban varsin tyytyväiseltä. Se ei ollut lainkaan hikinen, joten hoidettuani orin vein sen suoraan tarhaan.
2. lokakuuta 2018: Kirotun pallon hyökkäys omistaja
Labanin silmät olivat tippua sen päästä, kun se katsoi järkyttyneenä sitä lähestyvää, sinistä hirviötä. Se kavahti kauhuissaan karkuun ja vielä enemmän sitä järkytti se, että tarhakaveri Kaius tökki tuota hirviötä uteliaana turvallaan ja sen lisäksi jaloillaankin. Katselin huvittuneena melkein 160 senttiä korkeaa olevaa oria, joka pelkäsi pientä hevospalloa tarhassa. Tovin se jaksoikin kauhistella kyseistä ilmestystä, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton. Orit innostuivat leikkiin ja pian kaksikko laukkasi ympäri tarhaansa. Leikki kuitenkin loppui hetkeksi siihen, kun Kaiuksen riepottelema pallo kimposi suoraan Labania päähän. Ori järkyttyi uudelleen ja sai varsinaisen hepulin tapahtuneesta. Mulla puolestaan oli naurussa pitelemistä aidan toisella puolella. Hevoset tyytyväitkin tämän jälkeen nyhtämään yhdessä ruokaa heinäkasastaan - ehkä pallo ei ollut ihan Labanin juttu.