Pilvipellon Hallanhujaus

✝ 22.07.2022

	Suomenhevonen, tamma
	s. 25.08.2020, 29-vuotias
	Rautias (hopea), 154cm
	Kasvattanut Cloudfield
	Omistaa Kaihovaara (VRL-14333)
	Rekisterissä VH20-018-0830
	Helppo A / 110cm / CIC1

Perjantai-iltana olin iltatallin teko oli venähtänyt aika myöhäiseksi, joten olin vielä yhdeksän aikaan siivoamassa karsinoita, kunnes puhelimeni kilahti saapuneen Whatsapp-viestin merkiksi. Talikon varteen nojautuen mä kaivoin kapineen taskustani ja yllätyksekseni viesti oli tullut Sonjalta Briteistä.

"Nyt meillä olis niitä varsoja. Millon tuut kattoon?" Sonja oli näpytellyt ja pisti heti perään läjän kuvia eri värisistä hevovauvoista, jotka olivat toinen toistaan suloisempia. Eri toten eräs hopeageeninen tammavarsa jäi mieleeni kauniine läsipäineen - Hallanhujaus. Ihailtuani kuvia hetken, tajusin kalenteria selatessani, että ainoa mahdollisuuteni oli lähteä heti huomenna. Eikä siinä auttanut muu kuin jättää paskan lappaaminen sikseen ja kiiruhtaa varaamaan lentolippuja.

Viikkoa myöhemmin Halma saapui meille pihaan ja nuori tamma oli selkeästi ymmällään matkustettuaan monta tuntia. Siitä huolimatta se käyttäytyi todella fiksusti ja rohkeasti - enemmän se oli kiinnostunut kuin jännittynyt. Ja nopeasti se meille kotiutuikin.

Halma on alusta saakka ollut todella kiltti ja fiksusti käyttäytyvä hevonen, jonka kanssa kaikki arkiset toimet sujuvat mutkattomasti. Tamma ei tee itsestään suurta numeroa, mutta ei se myöskään missään nimessä ole mikään tiskirättihevonen: tamma on varsin hieno näky niin koulu- kuin esteradallakin ja pääkopaltaan se on kuin ihmisen mieli myös uusissa ja jännittävissä tilanteissa. Kokonaisuudessaan siis ihan mahtava pakkaus, jonka voi raahata minne tahansa mukaan eikä koskaan tarvitse hävetä silmiä päästään.

Halma on lauman näkövinkkelistä usein se johtajatamma, joka osaa olla samaan aikaan lempeä ja reilu, mutta laittaa myös pöllöilijät kuriin. Ihmisten kanssa se on samanlainen - hyvin nöyrä ja kiltti, mutta ilmoittaa kyllä, jos jokin ei miellytä. Halma onkin melko utelias tapaus, eikä edes uusia tuttavuuksia odota koskaan karsinassa ensimmäisenä raudikon peräpää. Tamma käyttäytyy siivosti niin hoitaessa, kengittäessä, klipatessa kuin eläinlääkärinkin tutkittavana. Ainoa hetki, jolloin korvat saattavat kääntyä hetkellisesti luimuun on silloin, jos sen herkkää vatsaa kopeloidaan turhan kovakouraisesti.

Ratsuna Halmaa ei voi yrityksen puutteesta syyttää - tammalla on hyvä työmotivaatio ja se tekee aina parhaansa, kunhan ratsastaja on myös hereillä. Ilmaiseksi se ei mitään tee, mutta antaa kuitenkin paljon ratsastajansa virheitä anteeksi vetämättä hernettä heti sieraimeen. Reipas ja ketterä Halma on melko herkkä etenkin ohjasavuille. Tyytyväisimmillään se onkin, kun ratsastaja antaa hyvin hienovaraisia apuja pääasiassa istuntaansa käyttäen. Koulupuolella Halma onkin parhaimmillaan varsin näyttävä suomenhevonen - sillä on lennokkaat ja eteenpäin pyrkivät askellajit, joissa on helppo istua.

Esteillä Halma on oikein näppärä ratsu, joka kykenee tiukkoihinkin käännöksiin ja hyppää vaikeammistakin paikoista. Erikoisesteet eivät yleensä tammaa pahemmin hetkauta, vaan se hyppää itsevarmasti yli lähes esteestä kuin esteestä. Suuhun ei saa kuitenkaan jäädä roikkumaan liikaa kiinni tai polvella puristaa liikaa, ellei halua ottaa kieltoa tai pientä pukkirodeota esteiden väliin. Halma on myös maastossa varmajalkainen hevonen, jolla on silmää niin esteille kuin siihenkin, että katsoo mihin jalkansa asettaa.

Kuten mainittu, Halma on helppo kisakaveri, joka ei paljoa stressaa matkustamisesta tai uuden paikan hälinöistä. Se jaksaa keskittyä omaan tekemiseensä, vaikka kaikki uusi onkin tamman mielestä jossakin määrin kovin kiinnostavaa.

Sukulaiset

Sotamaalauksen Kuulentohuijaus KTK-III (hp)rt, 151cm	ii. Tiikka KTK-II rnkrj, 156cm	iii. Tiirikka
		iie. Kinkeri
	ie. Salaliittoteoria KTK-III hpmkm, 147cm	iei. Tähtimies
		iee. Epäilys
Korpihovin Hallatar KTK-III rt, 157cm	ei. Tievan Viltro rt, 158cm	eii. Tievan Vihtori
		eie. Mirenna
	ee. Haltineva rt, 164cm	eei. Routaloitsu
		eee. Hallanhuuma
sukua virtuaalimaailmassa 2 polvea

o. Kaihon Hirmuhalla	s. 19.11.2020	i. Vappulan Haamunretale	om. VRL-13831
o. Kaihon Yöhalla	s. 12.02.2021	i. Mörkövaaran Vouti	om. VRL-10741
o. Kaihon Hämärähuijaus	s. 14.03.2021	i. Lupsakan Hämynhäivä	om. VRL-14657
t. Kaihon Lemmenloitsu	s. 10.09.2021	i. Lemmenkipeä	om. VRL-14333

Kilpailumenestys

Näyttelymenestys	Arvokilpailumenestys
26.12.20 Haltiasalo: irtoSERT tuom. Dimma 21.03.21 Tiikeriluola: irtoSERT tuom. Vibaja 15.04.21 Adina: MVA-SERT tuom. Jannica 25.07.21 Kurjenpesä: MVA-SERT tuom. Lissu T.	00.00.00 Paikka: luokka 0/0 00.00.00 Paikka: luokka 0/0

KRJ 40 sijoitusta ⇨	ERJ 40 sijoitusta ⇨	KERJ 40 sijoitusta ⇨
04.01.21 Liljegård: HeA 6/40 07.01.21 Liljegård: HeA 3/40 08.01.21 Liljegård: HeA 3/40 10.01.21 Liljegård: HeA 2/40 15.01.21 Liljegård: HeA 4/40 18.01.21 Liljegård: HeA 6/40 19.01.21 Liljegård: HeA 4/40 20.01.21 Liljegård: HeA 5/40 02.03.21 Kaihovaara: HeA 1/40 02.03.21 Hornanhovi: HeA 1/30 02.03.21 Ravenscroft: HeA 3/30 04.03.21 Kaihovaara: HeA 1/40 04.03.21 Kaihovaara: HeA 3/40 06.03.21 Hornanhovi: HeA 4/30 07.03.21 Ravenscroft: HeA 3/30 07.03.21 Ravenscroft: HeA 2/30 08.03.21 Ravenscroft: HeA 2/30 10.03.21 Ravenscroft: HeA 1/30 11.03.21 Ravenscroft: HeA 3/30 11.03.21 Hornanhovi: HeA 5/30 13.03.21 Holmberg: HeA 8/100 14.03.21 Kaihovaara: HeA 6/40 15.03.21 Kaihovaara: HeA 6/40 15.03.21 Holmberg: HeA 3/60 16.03.21 Holmberg: HeA 6/60 16.03.21 Hornanhovi: HeA 1/30 17.03.21 Kaihovaara: HeA 1/40 20.03.21 Ravenscroft: HeA 2/30 21.03.21 Ravenscroft: HeA 2/30 22.03.21 Holmberg: HeA 7/60 23.03.21 Hornanhovi: HeA 1/30 25.03.21 Hornanhovi: HeA 3/30 25.03.21 Holmberg: HeA 7/60 26.03.21 Ravenscroft: HeA 5/30 27.03.21 Holmberg: HeA 4/60 28.03.21 Ravenscroft: HeA 3/30 29.03.21 Ravenscroft: HeA 5/30 29.03.21 Holmberg: HeA 5/60 30.03.21 Hornanhovi: HeA 3/30 11.06.21 Kaihovaara: HeA 3/40	01.01.21 Liljegård: 110cm 1/40 02.01.21 Liljegård: 110cm 6/40 06.01.21 Liljegård: 110cm 3/40 11.01.21 Liljegård: 110cm 3/40 13.01.21 Liljegård: 110cm 6/40 15.01.21 Liljegård: 110cm 3/40 16.01.21 Liljegård: 110cm 1/40 01.03.21 Ravenscroft: 110cm 5/30 02.03.21 Ravenscroft: 110cm 1/30 02.03.21 Holmberg: 110cm 1/40 03.03.21 Kaihovaara: 110cm 2/40 03.03.21 Ravenscroft: 110cm 4/30 04.03.21 Ravenscroft: 110cm 3/30 04.03.21 Kaihovaara: 110cm 5/40 05.03.21 Ravenscroft: 110cm 3/30 05.03.21 Ravenscroft: 110cm 4/30 05.03.21 Kaihovaara: 110cm 3/40 06.03.21 Kaihovaara: 110cm 3/40 07.03.21 Kaihovaara: 110cm 2/40 08.03.21 Ravenscroft: 110cm 2/30 08.03.21 Kaihovaara: 110cm 6/40 09.03.21 Kaihovaara: 110cm 6/40 10.03.21 Ravenscroft: 110cm 5/30 10.03.21 Kaihovaara: 110cm 3/40 13.03.21 Holmberg: 110cm 3/40 14.03.21 Kaihovaara: 110cm 4/40 14.03.21 Kaihovaara: 110cm 4/40 14.03.21 Ravenscroft: 110cm 5/30 15.03.21 Kaihovaara: 110cm 4/40 17.03.21 Ravenscroft: 110cm 2/30 18.03.21 Ravenscroft: 110cm 3/30 18.03.21 Ravenscroft: 110cm 3/30 18.03.21 Holmberg: 110cm 6/40 19.03.21 Ravenscroft: 110cm 4/30 19.03.21 Kaihovaara: 110cm 6/40 19.03.21 Kaihovaara: 110cm 6/40 20.03.21 Holmberg: 110cm 4/40 21.03.21 Ravenscroft: 110cm 1/30 09.04.21 Lupin: 110cm 7/50 15.04.21 Lupin: 110cm 7/50	07.01.21 Yorca: CIC1 5/40 15.01.21 Yorca: CIC1 4/40 15.01.21 Holmberg: CIC1 3/40 25.01.21 Yorca: CIC1 3/40 27.01.21 Holmberg: CIC1 5/40 02.02.21 Nessinjärvi: CIC1 2/40 06.02.21 Nessinjärvi: CIC1 2/40 11.02.21 Syyn Kartano: CIC1 4/40 12.02.21 Kaihovaara: CIC1 1/30 13.02.21 Syyn Kartano: CIC1 2/40 14.02.21 Holmberg: CIC1 1/50 17.02.21 Holmberg: CIC1 6/50 18.02.21 Nessinjärvi: CIC1 2/40 20.02.21 Nessinjärvi: CIC1 4/40 20.02.21 Kaihovaara: CIC1 5/30 02.03.21 Vihiniemi: CIC1 3/30 08.03.21 Vihiniemi: CIC1 5/30 09.03.21 Vihiniemi: CIC1 1/30 10.03.21 Vihiniemi: CIC1 5/30 14.03.21 Vihiniemi: CIC1 5/30 17.03.21 Hornanhovi: CIC1 4/28 20.03.21 Hornanhovi: CIC1 4/28 22.03.21 Hornanhovi: CIC1 5/28 23.03.21 Hornanhovi: CIC1 4/28 27.03.21 Hornanhovi: CIC1 2/28 30.03.21 Hornanhovi: CIC1 1/28 01.05.21 Teilikorpi: CIC1 5/40 03.05.21 Hymni: CIC1 4/22 04.05.21 Hymni: CIC1 2/22 05.05.21 Teilikorpi: CIC1 5/40 06.05.21 Teilikorpi: CIC1 6/40 12.06.21 Hiivuri: CIC1 2/50 16.06.21 Hiivuri: CIC1 2/50 23.06.21 Hiivuri: CIC1 6/50 25.06.21 Hiivuri: CIC1 2/50 27.06.21 Hiivuri: CIC1 4/50 29.06.21 Hiivuri: CIC1 1/50 05.07.21 Lupin: CIC1 6/40 08.07.21 Lupin: CIC1 3/40 11.07.21 Lupin: CIC1 1/40

Päiväkirja

10. lokakuuta 2021: Satuponin arkea omistaja

"Onpa ihana! Se on niin nätti!" juuri kymmenen vanhaksi kääntynyt sukulaistyttöni huudahti nähdessään Halman tarhassaan. Halman heinää pullollaan oleva suu hamuili tytön ojennettua kättä tarkistaakseen, olisiko tytöllä jotakin herkkua tarjottavanaan. Ruokahalu nätillä tammalla oli ainakin kohdallaan. "Oikea satuponi", Titta huokaisi taas. Mä myötäilin hymyillen tytön sanoja ja kerroin sille, miten Halma oli saanut myös paljon erilaisia palkintoja eri kilpailuista ja sillä oli monta varsaakin. Titta tuijotti vaaleanpunaraudikkoa suorastaan silmät loistaen ja kääntyi sitten lopulta äitinsä puoleen ilmoittaen kuuluvasti haluavansa samanlaisen hevosen sitten, kun olisi iso. Serkkuni ei vaikuttanut olevan ihan yhtä innoissaan ajatuksesta, enkä voinut olla nauramatta hänen hölmistyneelle ilmeelleen. Hän ei ollut varsinaisesti mikään hevosihminen, mutta lopulta tämäkin uskaltautui silittämään Halman läsipäätä aidan yli. Halma oli kyllä melkoinen hurmuri ja siitä tykkäsivät yleensä ne ei-hevosihmisetkin. Tamma puolestaan oli tyytyväinen saadessaan ekstraherkkuja ja rapsutuksia aina, kun meillä oli vieraita kylässä.

27. syyskuuta 2020: Estevalmennus Sonja

Saatuani lauantain kouluvalmennukset pakettiin olin vaappunut kuoleman väsyneenä suoraan nukkumaan. Jollain luojan ihmeellä heräsin pirteänä kuin peipponen jo puoli kuudelta aamulla, joten minulla oli hyvin aikaa rakentaa rata estevalmennuksia varten. Olin päättänyt rakennuttaa kentälle B-merkin esteosuuden ensimmäisen ratavaihtoehdon, sillä se oli sopivan haastava rata, jossa pääsi helposti työstämään perusasioita kaiken tasoisten ratsukoiden kanssa. Ratsastajat olivat saaneet opetella radan etukäteen, sillä olin linkittänyt sen heille hyvissä ajoin. Yöllä ei myöskään ollut onneksi satanut satunnaisia kuuroja enempää, joten kenttä oli erinomaisessa kunnossa. Säätiedote lupasi koko päiväksi pelkkää auringonpaistetta, joten tästä ei voisi tulla kuin aivan loistava päivä.

Eilisissä kouluvalmennuksissa olimme jumpanneet Halman aivan hikiseksi, joten tänään olin suunnitellut päästäväni sen aika helpolla. Kentälle kuitenkin asteli täynnä virtaa oleva tamma, joka katseli esteitä korvat hörössä ja paikoillaan steppaillen. ”Kyllä tällä tuntuu menohaluja riittävän”, Julia totesi virnistäen ratsunsa kyydistä, koittaen pidellä sitä paikoillaan. ”No näköjään! Lopetetaan kuitenkin heti, kun saadaan riittävät onnistumiset alle. Keskitytään niihin lähestymisiin”, totesin hymyssä suin, opastaen sitten ratsukon lämmittelemään ravaamalla keskellä olevaa puomia molemmista suunnista. Halma oli hurjan innoissaan ja meinasi jo pelkälle puomille tarjoilla välillä laukkaa. Hetken kuluttua vastasimme sen toiveisiin ja jatkoimme puomityöskentelyä laukassa, tehden puomilla aina laukanvaihdon. ”Laske kolme viimeistä askelta ennen puomia ääneen!” huikkasin Julialle. Muutaman kerran rytmi oli vähän hukassa: ponnistus lähtikin jo kakkosella tai kolmosen jälkeen tuli vielä puolikas askel. Meno kuitenkin parani koko ajan ja lopulta Halma tuntui rauhoittuneen täydellisesti avuille.

Siirryimme puomilta pääty-ympyrällä odottavalle kolmen kavaletin innarille. Kehotin Juliaa jälleen laskemaan ääneen kolme laukkaa ennen ensimmäistä kavalettia, jotta rytmi pysyisi tasaisena ja lähestyminen tulisi helposti. ”Älä oikaise yhtään, tähtää keskelle kavaletteja ja muista kääntää viimeisen jälkeen. Tämä on kuitenkin ympyrä”, muistutin katsottuani, miten Halma paineli iloisena menemään kaaren sijaan epämääräistä, suorahkoa reittiä. Julia teki työtä käskettyä ja keskittyi katsomaan rytmin lisäksi reitin kuntoon, joten sen enempää napinaa en sitten keksinytkään - ylitys oli tasapainoinen ja siisti. Jatkoimme siitä suoraan esteille 3–6, jotka olivat mukavasti vain 50–60 cm korkeita. ”Ei oikeastaan tarvitse tehdä laukalle nyt just yhtään mitään, se etenee pirun kivasti. Keskityt vain ohjaamaan aivan keskelle estettä ja lasket ne kolme viimeistä laukkaa, ja teet sitten tarvittavat toimenpiteet, jos ponnistuspaikka ei olekaan ihan priima”, sanoin.

Julia nyökytteli ymmärtämisen merkiksi ja jatkoi kohti ensimmäistä pystyä. Hyppy oli helpon näköinen ja Julia seurasi ratsuaan hienosti, vaikka Halma hyppäsikin nämä pikkuiset esteemme aivan naurettavalla ilmavaralla. Suoritus jatkui loppuun asti yhtä helpon ja vaivattoman näköisenä. ”Anna sen kävellä ja hengähtää hetki. Todella hyvin ratsastettu!” kehuin ja suuntasin korottamaan esteitä hieman. Jätin silti korkeimmatkin tänään vain 70 cm tuntumaan - ei ollut syytä hypyttää 5-vuotiasta sen enempää, varsinkin kun tekniikka oli tänään pääosassa. ”Äskeinen oli jo niin hyvä, ettei viitsi sitä sen enempää. Jatketaan suoraan 7–11”, totesin ja jäin keskelle katsomaan, kun Julia nosti uuden laukan ja ohjasi Halman radalle.

Halma oli jo rauhoittunut huomattavasti, mutta päätti silti tarjoilla Julialle pienen yllätyksen heti ensimmäiselle esteelle. Tamma ponkaisi huolettomasti aivan liian kaukaa, vaikka väliin olisi mahtunut heittämällä vielä yksi kokonainen laukka. Julia pääsi yllättävän hyvin hyppyyn mukaan, mutta ymmärrettävästi nyppäisi jättiloikassa hieman suusta. Okserin takapuomi kolahti alas, ja Halma iski takajalat taivaaseen suuttuneena siitä, ettei kuski ollut mukana hänen loistavassa ideassaan. Julia pysyi onneksi kyydissä ja sai tammansa pysäytettyä. ”Voi jösses, siinä oli kyllä taas sellainen teini-ikäisen ratkaisu että oksat pois. Otetaas uudestaan”, totesin naurua pidätellen. Juliaa huvitti vähintään yhtä paljon, mutta hän veti naaman pokerille saadakseen suorituksen tällä kertaa nappiin. Nyt okseri tulikin aivan täydellisesti, ja sen voimilla rata rullasi loppuun asti ongelmitta. ”Mahtavaa työtä, riittää tältä erää!” totesin ja menin antamaan Halmalle palkkioksi herkkuja taskujeni pohjalta.

26. syyskuuta 2020: Kouluvalmennus Sonja

Suomenhevosille suunnatut kasvattivalmennukseni Sotamaalauksen lainatiluksilla jatkuivat ihastuttavan aurinkoisessa syyssäässä. Sadepilvet tajusivat ainakin hetkeksi poistua, vaikka toki niiden oli lupailtu palaavan vielä illaksi. Sarjassamme Täydelliset tammat oli seuraavana vuorossa 5-vuotias Hallanhujaus, jota kehtaan kehua yhdeksi parhaista yhdistelmistäni. Olin aikonut pitää sen ensin itse ja vääntänyt melkein itkua, kun siitä sitten tuli ostotarjous, mutta nyt nähdessäni raudikon tamman liikkumassa reippaasti Julian alla kentällä, totesin heti, että hyvä kun lähti. Halma-lempinimen saanut tamma olisi käsissäni lelliytynyt mahdollisesti pihalle, koska se oli silmäteräni Lennin tyttö. Mutta mitä Julialta olin tässä nyt kuullut, niin ennustukseni tamman persoonasta oli osunut oikeaan: se oli perinyt paljon megakiltiltä emältään, mutta saanut sitä kaivattua lisäpotkua isältään.

"Aloitetaan ihan rennosti koko uraa pitkin melko pitkillä ohjilla, vain ihan kevyt tuntuma edestä. Anna sen ravata oikein reippaasti ja pitkänä. Pidä omat kädet nyt hetken aikaa leveällä ja vähän liian alhaalla, jotta saadaan se houkuteltua venyttämään eteen ja alas. Päätyihin suuret ympyrät", ohjeistin ja jäin kentän keskelle katsomaan parivaljakon työskentelyä. Vauhtia Halmalta ei tosiaan puuttunut, mutta isänsä tavoin se olisi mieluummin katsellut maisemia pää taivaissa kuin rauhoittunut avuille. Tällaisten hevosten kanssa koen henkilökohtaisesti huonoksi tekniikaksi alkaa kokoamaan heti tiiviisti avuille. Vaikka ne saisi sitä kautta laittamaan päänsä alas ja pyöreäksi, rehellisyys ja vapaaehtoisuus on siitä touhusta monesti aika kaukana. Nytkin Halma oli selvästi hieman yllättynyt, kun se sai luvan porskuttaa menemään, ja hetken houkuttelun jälkeen se laski päänsä ja selvästi pehmeni.

Käytimme reilu viisi minuuttia ravaillessamme rennosti molempiin suuntiin. Kun Halma vaikutti tyytyväiseltä ja siltä, että se odotti jo apuja kuskiltaan, kehotin Juliaa kerimään ohjia sentti kerrallaan lyhyeksi ja nostamaan pikkuhiljaa omat kätensä oikeaan osoitteensa. ”Jos se jännittyy ja alkaa nostaa päätään, ratsasta se jalalla kohti tuntumaa. Nyt ei vauhti haittaa, ehditään hidastelemaan kohta”, sanoin, ja Julia teki työtä käskettyä. Hetken kuluttua Halma kulki hyvässä muodossa reipasta ravia pitkin uraa, joten pyysin parivaljakon suurella keskiympyrälle kiertämään minua. ”Siirretään hetkeksi käyntiin ja aletaan ihan tosissaan hommiin. Nyt on ajatuksena koota ensin käynnissä ihan kunnolla - selkä nousee, askel lyhenee, muoto navakoituu. Puoli kierrosta koottuna, ja sitten niin sanotusti palkkioksi puoli kierrosta oikein reipasta ja pitkää käyntiä eteen ja alas venyttäen”, selitin harjoituksen idean ja jäin seuraamaan ratsukon työskentelyä.

Halma ei olisi aluksi halunnut hidastaa ja koota ollenkaan. Tamma vaikutti kaikin puolin pettyneeltä, kun se tajusi, ettei se saakaan koko tuntia hölkätä pitkänä ja nopeana. Se piti päänsä muodossa, mutta meinasi alkaa kauhomaan etujaloillaan aivan liian tiuhaa tahtia. ”Napakasti vaan, istut syvälle ja komennat ihan kunnolla. Se tietää mitä siltä halutaan, mutta sitä ei nyt huvittaisi”, totesin pieni virne huulillani - oli se tosiaan isänsä tyttö. Muutaman kerran Halma tarjosi ihan pysähdystä, sitten epämääräisiä sivuaskeleita, mutta lopulta se huokaisten asettui kävelemään hienoa koottua käyntiä. ”Loistavaa, sitten eteen, eteen, eteen, anna sen pidentyä... Juuri sinne, loistavaa!”, kehuin. Lisäyksen jälkeen tuli uusi kokoaminen. Halma vastusteli jälleen hetken, mutta tuntui muutaman lisäyksen jälkeen tajuavan, että kokoamisesta seuraa aina palkinto.

Jatkoimme samaa harjoitetta ravissa, vaihdellen välillä suuntaa. Saatuaan jutun jujusta kiinni, Halma toimi kuin kone, joten siirryimme pian jatkamaan laukassa. Tämä vaatikin Julialta hieman enemmän lihastyötä ja pitkää pinnaa, sillä Halmalle oli selvästi vaikeaa koota laukkaa oikein kunnolla. Se yritti muutaman kerran sitä mitä nuoret nyt monesti tarjoilee: yritti rysästä pois paikalta, kun ei ollutkaan enää kivaa ja helppoa. ”Nyt ihan muutama onnistunut kokoaminen, loppurutistukseen tsemppi päälle”, kannustin. Julia ratsasti Halman todella hienosti avuille, vaatien ratsunsa keskittymään vielä viimeiseen suoritukseen. Väsynyt nuorukainen taipui lopulta kohtaloonsa ja kokosi lopulta viimeiset voimansa, kohottaen runkoaan ja lyhentäen laukkaansa. ”Aivan super, pitkää ohjaa ja kiitä sitä!” totesin innokkaasti. Juliakin hymyili tyytyväisenä taputellessaan tammaansa. ”Katsotaan huomenna sitten esteillä, että mikä meininki. Ei tehdä mitään liian rankkaa, jos se vaikuttaa väsyneeltä tämän jäljiltä, mutta jotain verryttelevää ja aivoja vaativaa jumppaa kokeillaan ainakin”, sanoin mietteliäänä. Tämän ikäisten hevosten kanssa työskentely on aina vähän kikkailua, jotta löytää sen kultaisen keskitien liian rankan ja liian kevyen väliltä.