Tervahauta
✝ 28.01.2021
| Nimi | Tervahauta, "Tinka" | Kasvattaja | Aino Salteva |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Kaihovaara (VRL-14333) |
| Syntynyt | 06.12.2017, 23-vuotias | Rekisterinumero | VH18-018-0021 |
| Väri, säkäkorkeus | ruunikko, 147cm | Koulutustaso | Helppo A / 100cm / Helppo |
30.09.2020 ERJ-I (10 + 40 + 18 + 20 + 14,5 = 102,5p.)
15.10.2020 KRJ-II (7 + 40 + 20 + 20 + 12,5 = 99,5p.)
20.12.2020 SLA-I (13 + 23 + 20 + 20 + 18 = 94p.)
25.01.2021 KERJ-I (9 + 40 + 18 + 23 + 15 = 105p.)
Tinka on peräisin Lapinmaalta, josta sen välittäjä Oona toi tamman Keski-Suomeen. Törmäsinkin tammaan sukulaisvierailulla Keuruussa.
Välillä olen vakuuttunut siitä, että minua viilattiin hevoskaupoissa linssiin ja kentällä iloisesti kieltään roikotteleva omalaatuisten ratkaisujen insinööri on todellisuudessa ihka aito poni, ei mikään suomenhevonen. Utelias, ilmeikäs, vähän turhankin kekseliäs ja ilkikurinen sekä totta kai tammamaisesti toruista nokkiinsa ottava Tinka pitää Kaihovaaran arjen mielenkiintoisena. Joskus vähemmän positiivisessa mielessä.
Tinkan uteliaisuudella ei ole rajoja. Mikäli ruunikko vain saa tilaisuuden, se tutkii enemmän kuin mielellään kaiken eteensä sattuvan, varsinkin tallin puolella. Näillä (yleensä täysin omavaltaisesti toimitetuilla) tutkimusretkillä neidillä ilmenee tämmöisissä tilanteissa toisinaan myöskin Flehmen-reaktiota. Tinka osaa availla simppeleitä solmuja, lukkoja ja hakoja, eikä epäröi nykäistä riimunnarua sellaisen taluttajan käsistä, joka ei pysy valppaana. Ilkeäksi pienhevosta ei kuitenkaan voi moittia, turhan uteliaaksi ja vähän uhmakkaaksi seikkailijaksi kylläkin. Toruja saadessaan Tinka ottaa tietenkin nokkiinsa osoittaen koko loppupäivän mieltään irvistelemällä sekä heittäytymällä mahdollisimman yhteistyökyvyttömäksi.
Suurimman osan ajasta seikkailijattaremme on kuitenkin melko mutkaton hoidokki, joka nauttii korvantauksien rapsutteluista sekä pestävänä olemisesta. Kengitys on Tinkan makuun aivan liian pitkäpiimäistä hommaa, ja tamma nojailee surutta kengittäjää vasten sekä nykii jalkojaan. Muuten ruunikko käyttäytyy hoitotilanteissa mallikkaasti, eikä pelkää suihkepulloja, klipperiä tai eläinlääkärin neuloja.
Lastaus- ja purkutilanteissa saa tosissaan olla tarkkana, sillä Tinka saattaa saada päähänsä juosta tai loikkia rampin ylös tai alas, joskus myös rampin sivusta. Onneksi matkustaminen sujuu hyvin, Tinka ei potki seiniä tai kuovi pohjan kumimattoa rullalle.
Yksi Tinkan omalaatuisuuksista on sen tapa roikottaa kieltään ulkona alkuverkkojen aikana. Tähän ei ole löytynyt mitään syytä, ja jahka tamma alkaa tosissaan vertymään ja tekemään töitä kielikin palaa takaisin suuhun. Toinen pienhevosneidille tunnusomainen asia ovat ponimaisen omalaatuiset ratkaisut vähän kaiken suhteen. Ei ole tilannetta, johon Tinka ei voisi heittää omia mausteitaan! Joskus esteet ylitetään luvalla sanoen mielenkiintoisesti, toisinaan kouluohjelmat menevät aivan uusiksi ruunikon lisätessä soppaan jotain neljällä jalalla suoritettuja nykytanssikuvioita.
Kaihovaaran omalla koreografilla ratsastavat vain kokeneemmat ratsastajat, sillä (vähän turhankin) herkkänä tapauksena Tinka ottaa helposti nokkiinsa vähän kaikesta. Mikäli ratsastaja jää liikaa suuhun kiinni, puristaa liiaksi jalalla tai ei olekaan aivan täysin hypyissä mukana, Tinka katsoo oikeudekseen kiukutella parhaaksi katsomallaan tavalla. Pystyyn hyppimistä tamma ei onneksi harrasta, eivätkä ruunikon pukitkaan ole mitään rodeomatskua. Parhaimpiin tuloksiin Tinkan kansa pääsee käyttäen enimmäkseen istuntaa sekä sopivan ”eläväisiä” apuja; armeijamainen pönötys saa herneet ruunikon sieraimiin ä nyy tee NYT. Helppo A -tasoinen tamma liikkuu reippain, tahdikkain liikkein, joskin ne ovat vähän matalat. Mikään tehtävä ei ole turvassa neidin pitkästymiseltä, Tinka voi lyödä minkä tahansa nykytanssiksi sille päälle sattuessaan. Yleensä lisäykset ja vastalaukka ovat tamman parasta antia.
Hypätessä Tinka jaksaa nähdä vaivaa vasta lähempänä metriä. Pienemmillä esteillä tamma hyppää melko selättömänä ponnistaen vain yhdellä jalalla, eikä aina vaivaudu nostamaan jalkojaan kunnolla vaan ennemmin roikottaa niitä mukanaan kuin keitettyä spagettia. Sen verran Tinka huolehtii jaloistaan, ettei halua niiden koskettavan puomeja. Isommilla esteillä tamman hyppytyyli paranee, jalat nousevat ja hevonen ponnistaa kunnolla. Pienillä esteillä sekä simppeleillä radoilla Tinka tekee helposti omiaan esteiden välissä, eivätkä hypytkään ole aina aivan priimaa, jos tamma päättää hypätä vähän mistä sattuu tai heti ponnistuksen jälkeen lataa potkun kohti estettä. Maastoesteillä Tinka pelleilee vähemmän, se tietää, ettei tukki anna periksi samalla tavalla kuin heikkorakenteisempi ristikko. Parhaimmillaan Tinka on näppärä esteratsu, jonka kanssa etenkin sarjaesteet sekä maaston tarkkuusesteet taittuvat näppärästi. Pahimmillaan ratsastaja kyseenalaistaa ammatinvalintaansa ruunikon vetäessä aivan omaa show’taan.
Kisareissut Tinkan kanssa ovat arpapeliä. Tamma saattaa toimia kuin unelma, keskittyä ja esitellä parhaita puoliaan, tai sitten meno on kuin huonosta jenkkikomediasta. Käsihevosalueella Tinka on vähän rasittava, sillä se haluaisi tutkia ihan kaiken ja mielellään karata nuuhkimaan muiden ihmisten hevosautoja ja varusteita.
Luonteesta kiitos Susirajalle!
| i. Kryptoniitti m, 147cmevm |
ii. Kyyneleet m, 146cm |
iii. Kaamosaika |
| iie. Ojasta Allikkoon | ie. Mehiläiskekkeri rnkm, 145cm |
iei. Halmon Hiprakka |
| iee. Kekrikekkeri | ||
| e. Voimissain vrn, 144cmevm |
ei. Menolippu prn, 148cm |
eii. Tähtitaivas |
| eie. Vilhelmiina | ee. Virkkuinen rt, 143cm |
eei. Rentunruusu |
| eee. Syysunelma |
Isänisä, Kyyneleet oli useiden jälkeläistensä tapaan musta, pienhevonhevosen mittoihin jäänyt ori. Se oli pitkään suunniteltu ja odotettu varsa, joka oli omistajansa oman orin ja tämän liisaaman tamman varsa. Varsan isä oli kyvykäs ja hyvin menestynyt estehevonen, jonka tulista luonnetta pyrittiin tasoittamaan valitsemalla sille rauhallinen tamma. Tavoitteesta saada varsasta hyväkäytöksinen, mutta loistava estehevonen ei kauas jääty - Kyyneleet oli vain luonteeltaanmelkoinen hupsuttelija, jolla oli aina pieni pilke silmäkulmassaan. Toisinaan se riisui tarhakavereidensa riimut ja joskus se ilmestyi omistajan kotitalon ikkunaan porkkanoiden toivossa. Kapasiteettia luonteeltaan kultaiselta orilta löytyi aina yli metrin esteisiin saakka pienestä koostaan huolimatta. Jalostukseen omistaja käytti oria noin kahdenkymmenen varsan verran, ennen kuin päästi tämän vihreämmille laitumille 18-vuotiaana jo jonkin aikaa jatkuneiden hammasongelmien takia.
Isänemä, Mehiläiskekkeri oli ruunikonkimo pienhevostamma, joka myytiin 3-vuotiaana kasvattajalta eteenpäin yksityisomistukseen tallipaikkoja tarjoavalle ratsastuskoululle. Uusi omistaja, nuori kenttäratsastaja koulutti hevosen juurta jaksaen itse ja tammasta tulikin varsin näppärä pakkaus aavistuksen kipakasta luonteestaan huolimatta. Mehiläiskekkeri oli toisinaan tammamainen ja kuumui herkästi, mutta oikean ratsastajan kanssa se toimi hyvin niin esteillä kuin sileälläkin. Niinpä tammasta tulikin omistajansa luottohevonen, jonka kanssa kierrettiin tapahtumia laidasta laitaan - nähtiinpä heidät vielä kisaamassa kenttäratsastuksen kansallisellakin tasolla. Mehiläiskekkeri jätti jälkeensä yhteensä viisi varsaa, ennen kuin tamma siirtyi viettämään rauhallisempia eläkepäiviään kevyempään käyttöön seura- ja maastohevosena. Kimo kuoli vanhuuteen 26-vuotiaana.
Emä, Voimissain oli vaaleanruunikko, hieno kantakirjatamma, joka niitti menestystä myös kenttäratsastuksen helpon tason luokissa. Voimissain oli siis monipuolinen käyttöhevonen, joka pärjäsi tasaisen varmasti niin sileällä kuin estepuolellakin, eikä ulkomuodossakaan moitittavaa ollut. Toisaalta ruunikko ei luonteeltaan ollut mikään helpoin tapaus, vaan vaati käsittelijältään vähän osaamistakin - se oli ponimainen, vauhdikas ja reaktiivinen. Osaavan käsissä kuitenkin näppärä, kevyesti omalla moottorilla liikkuva kenttäpeli. Voimissain oli kysytty jalostushevonen, mutta omistaja ei halunnut nimen yleistyvän liikaa. Siksipä tammasta teetettiin yhteensä kuusi varsaa, joiden isät valittiin hyvin harkiten. Voimissain asui lähestulkoon koko ikänsä kasvattajansa luona, kunnes siirtyi viettelemään viimeisen varsansa jälkeen eläkepäiviä läheisen ratsastuskoulun laitumille. 22-vuotiaana eräänä kesäaamuna tamma löydettiin kuolleena tarhastaan vanhuuden seurauksena.
Emänisä, Menolippu oli juuri ja juuri pienhevoskoon rajoilla roikkuva ruunikko, josta oli alunperin tarkoitus tulla juoksija - olihan orin molemmat vanhemmat menestyneet kohtuullisen hyvin ravihevosina. Menolipun kasvattaja totesi kuitenkin, ettei Menolipusta juoksijaa tulisi orin ollessa viiden vanha. Niinpä Menolippu päätyi myyntiin ja lopulta ori päätyi eräälle nuorelle naiselle, joka aloitti orin ratsukoulutuksen. Ruunikolla tehtiin yhä silloin tällöin rauhallisia kärrylenkkejä, mutta ratsuna se oli yllättävän kapasiteekas etenkin estepuolella. Eihän orin liikkeet mitkään kauneimmat olleet ja laukka ei tosiaankaan ollut Menolipun vahvin askellaji, mutta esteillä se hyppäsi jopa yli metriä ja kilpaili seura- ja aluekisoissa isoissakin luokissa. Menolippu astui kolme tammaa, ennen kuin se ruunattiin ja ori jäi lopullisesti ihan vain rentoon harrastekäyttöön. 17-vuotiaana ruunikko lopetettiin nivelvaivojen vuoksi.
Emänemä, Virkkuinen oli rautias, kenttäratsastuksessa kilpaillut tamma. Virkkuinen oli kenttähevosen sekä monitoimiharrastehevosen jälkeläinen ja tamma oli itsekin tästä syystä varsin monipuolinen peli. Luonteeltaan se oli hyvin kiltti ja rauhallinen, mutta ehkä hieman hidas etenkin estepuolella. Siitä huolimatta tamma keräsi rentomielisen kilpauransa aikana mojovan kasan ruusukkeita. Virkkuinen vaihtoi muutamaan otteeseen omistajaa ja yhdessä vaiheessa se asui jopa Ruotsissakin, mutta parhaiden kisavuosien ollessa ohi, muutti tamma takaisin Suomeen hevosopiston tuntiratsuksi. Tamma toimittikin opetushevosen virkaa pitkään mammalomaillen välissä kahteen otteeseen. Eläkepäivät kuluivat ansaitusti leväten ja laiduntaen sekä mielenvirkistykseksi tamman kanssa tehtiin silloin tällöin kevyitä kärrylenkkejä. Virkkuinen lopetettiin 20-vuotiaana iän tuomien vaivojen vuoksi.
| Varsa | Syntynyt | Toinen vanhempi | Omistaja |
| t. Kaihon Tervapääsky | 20.05.2018 | i. Hunajaherttua | VRL-14149 |
| t. Kaihon Noitavaino | 20.09.2018 | i. Lempee | VRL-13923 |
| t. Kaihon Kalmantiera | 05.10.2018 | i. Tappurainen | VRL-14704 |
| t. Kaihon Juhannussurma | 05.11.2018 | i. Harmavan Juhannusyö | VRL-10480 |
| o. Ps. Halataan Kun Tavataan | 22.11.2019 | i. Ps. Tulen Sitten Kun Tulen | VRL-14333 |
|
31.10.18 Ristikallio: RCH tuom. dookie 07.11.18 Riimuvaara: RCH tuom. dookie 14.02.19 Riimuvaara: RCH tuom. dookie |
| KRJ 40 sijoitusta 04.03.18 Hengenvaara: HeA 1/100 18.04.18 Duán Stable: HeA 6/50 19.04.18 Duán Stable: HeA 3/50 22.04.18 Duán Stable: HeA 7/50 22.04.18 Duán Stable: HeA 6/50 25.04.18 Duán Stable: HeA 5/50 27.04.18 Duán Stable: HeA 7/50 27.04.18 Duán Stable: HeA 4/50 01.05.18 Runoratsut: HeA 7/50 02.05.18 Mörkövaara: HeA 4/30 02.05.18 Runoratsut: HeA 3/50 03.05.18 Mörkövaara: HeA 3/30 03.05.18 Mörkövaara: 5/30 03.05.18 Runoratsut: HeA 5/50 04.05.18 Mörkövaara: HeA 4/30 05.05.18 Mörkövaara: HeA 1/30 07.05.18 Runoratsut: HeA 7/50 08.05.18 Mörkövaara: HeA 5/30 08.05.18 Runoratsut: HeA 7/50 09.05.18 Mörkövaara: HeA 4/30 10.05.18 Mörkövaara: HeA 2/30 10.05.18 Runoratsut: HeA 1/50 15.05.18 Cadogan Ponies: HeB 3/30 17.05.18 Cadogan Ponies: HeB 2/30 18.05.18 Cadogan Ponies: HeB 5/30 28.05.18 Cadogan Ponies: HeB 3/30 04.06.18 Riimuvaara: HeA 2/30 07.06.18 Riimuvaara: HeA 3/30 13.06.18 Riimuvaara: HeA 2/30 17.06.18 Riimuvaara: HeA 1/30 21.06.18 Riimuvaara: HeA 5/30 22.06.18 Riimuvaara: HeA 1/30 23.06.18 Riimuvaara: HeA 1/30 02.07.18 Riimuvaara: HeA 4/30 04.07.18 Riimuvaara: HeA 2/30 07.07.18 Riimuvaara: HeA 3/30 14.07.18 Riimuvaara: HeA 3/30 20.07.18 Riimuvaara: HeA 1/30 27.07.18 Riimuvaara: HeA 5/30 28.07.18 Riimuvaara: HeA 4/30 |
ERJ 40 sijoitusta 03.03.18 Hengenvaara: 100cm 6/100 04.03.18 Hengenvaara: 100cm 6/100 07.03.18 Hengenvaara: 100cm 8/100 10.03.18 Hengenvaara: 100cm 6/100 21.03.18 Kuurtola: 90cm 1/30 21.03.18 Kuurtola: 100cm 2/30 24.03.18 Kuurtola: 100cm 1/30 27.03.18 Kuurtola: 90cm 5/30 28.03.18 Kuurtola: 100cm 2/30 29.03.18 Kuurtola: 100cm 3/30 30.03.18 Kuurtola: 100cm 4/30 01.05.18 Turmeltaja: 100cm 3/40 01.05.18 Runoratsut: 100cm 3/50 03.05.18 Turmeltaja: 100cm 1/40 03.05.18 Runoratsut: 100cm 3/50 04.05.18 Runoratsut: 100cm 3/50 05.05.18 Turmeltaja: 100cm 4/40 06.05.18 Turmeltaja: 100cm 3/40 06.05.18 Runoratsut: 100cm 3/50 08.05.18 Turmeltaja: 100cm 5/40 09.05.18 Runoratsut: 100cm 4/50 12.05.18 Turmeltaja: 100cm 1/40 14.05.18 Kaihovaara: 100cm 2/50 16.05.18 Kaihovaara: 100cm 4/50 20.05.18 Turmeltaja: 100cm 3/40 22.05.18 Kaihovaara: 100cm 1/50 23.05.18 Kaihovaara: 100cm 6/50 24.05.18 Kaihovaara: 100cm 7/50 27.05.18 Kaihovaara: 100cm 7/50 11.06.18 Zonjiet Stud: 100cm 2/30 11.06.18 Eucarya: 100cm 5/30 13.06.18 Zonjiet Stud: 100cm 1/30 15.06.18 Zonjiet Stud: 100cm 2/30 15.06.18 Eucarya: 100cm 1/30 17.06.18 Zonjiet Stud: 100cm 4/30 18.06.18 Eucarya: 100cm 5/30 18.06.18 Zonjiet Stud: 100cm 4/30 19.06.18 Zonjiet Stud: 100cm 1/30 20.06.18 Eucarya: 100cm 3/30 21.06.18 Zonjiet Stud: 100cm 1/30 |
KERJ 40 sijoitusta 05.05.18 Turmeltaja: Helppo 3/40 06.05.18 Turmeltaja: Helppo 6/40 07.05.18 Turmeltaja: Helppo 6/40 13.05.18 Turmeltaja: Helppo 5/40 14.05.18 Turmeltaja: Helppo 5/40 16.05.18 Hengenvaara: Helppo 5/50 18.05.18 Turmeltaja: Helppo 4/40 20.05.18 Turmeltaja: Helppo 5/40 25.05.18 Hengenvaara: Helppo 1/50 04.06.18 Riimuvaara: Helppo 2/30 08.06.18 Riimuvaara: Helppo 3/30 14.06.18 Riimuvaara: Helppo 3/30 17.06.18 Riimuvaara: Helppo 4/30 18.06.18 Riimuvaara: Helppo 4/30 23.06.18 Riimuvaara: Helppo 3/30 01.07.18 Crion: Helppo 1/30 03.07.18 Crion: Helppo 5/30 03.07.18 Kaihovaara: Helppo 1/30 03.07.18 Riimuvaara: Helppo 5/30 05.07.18 Riimuvaara: Helppo 3/30 06.07.18 Kaihovaara: Helppo 4/30 06.07.18 Riimuvaara: Helppo 3/30 07.07.18 Crion: Helppo 2/30 08.07.18 Adina: Helppo 3/30 08.07.18 Riimuvaara: Helppo 4/30 09.07.18 Adina: Helppo 5/30 10.07.18 Riimuvaara: Helppo 4/30 11.07.18 Crion: Helppo 2/30 16.07.18 Adina: Helppo 1/30 17.07.18 Kaihovaara: Helppo 2/30 19.07.18 Adina: Helppo 4/30 22.07.18 Adina: Helppo 4/30 22.07.18 Kaihovaara: Helppo 1/30 22.07.18 Riimuvaara: Helppo 1/30 23.07.18 Riimuvaara: Helppo 3/30 25.07.18 Adina: Helppo 1/30 28.07.18 Adina: Helppo 4/30 29.07.18 Crion: Helppo 5/30 29.07.18 Kaihovaara: Helppo 2/30 12.08.18 Navaja: Helppo 5/25 |
20. marraskuuta 2018: Kouluvalmennus reibili
"Älä anna sen oikoa kulmissa" huutelin Hazelille, joka näytti äärimmäisen keskittyneeltä ja kaikkensa antaneelta jo alkuverryttelyjen aikana, kun hän yritti saada tammaansa Tinkaan vähän jotain kontaktia. Tinka oli keksinyt, että voisi säästää muutaman askeliaan ja hieman laiskotella, kun laittaa mutkat suoriksi ja oikoo hieman kulmissa sen sijaan, että kuuntelisi mitä ratsastaja sanoo. Hetken aikaa ohjeistustani kuunneltuaan ja keskusteltuaan Tinkan kanssa, alkoi ratsukon yhteistyö sujua, tamma asettui kulmissa kauniisti, se liikkui tahdikkaasti ja takaosa työskenteli aktiivisesti.
Valmennuksen aiheena oli kokoamiset ja pohkeenväistöt. Vähän tanakassa kunnossa oleva tamma yllätti valmentajan totaalisesti näyttämällä, että kyllä tälläinenkin matami kokoamiset hallitsee, varsin hyvin vieläpä. Pohkeenväistöjen aikaan sen sijaan tekeminen oli hieman tahmeaa, eikä avut tuntuneet aluksi menevän perille lainkaan. Patistin Hazelia useampaan otteeseen antamaan napakammat avut, ja pienen herättelyn jälkeen Tinka alkoi taas keskittyä tekemiseen ja esitti oikein mallikelpoiset väistöt. Loppuverryttelyt ratsukko sai suorittaa itsenäisesti kentällä tai maastossa. Ennen kun päästin Hazelin ja Tinkan pois, kehotin kiinnittämään treeneissä huomiota omaan istuntaan ja käsien asentoon, sillä Tinka tuntui olevan erittäin tarkka ohjastuntumasta ja jarrutteli heti jos käsi oli vähänkään liian kova.
18. lokakuuta 2018: Sukulaistyttöjen vierailu omistaja
Olin jostain typerästä syystä lupautunut pitämään sukulaistytöilleni Hannalle ja Islalle ratsastustunnin niin, että he saivat itse valita ratsut itselleen. Ratsuiksi sitten päätyivätkin Soolo sekä Tinka. Mun onni sentään oli, että tytöt kävivät säännöllisesti ratsastustunneilla omalla kotipaikkakunnallaan ja näin ollen yläasteikäisille oli kertynyt kuitenkin kokemusta ratsastuksesta useamman vuoden ajalta.
Tytöt hoitivat omatoimisesti hevosensa ja laittoivat ne kuntoon. Soolon karsinasta kajahti aina säännöllisin väliajoin älähdys - välillä ponia komentavan Hannan suusta ja välillä ponin omasta suusta. En voinut kuin puistella päätäni kuunnellessani parivaljakkoa. Mutta niin siinä sitten lopulta kävi, että löysin itseni istumasta kentän reunalta katsellen kenttää kiertäviä ratsukoita. Soolo testasi parhaansa mukaan ratsastajaansa oikomalla mutkat suoriksi - kirjaimellisesti. Tinka puolestaan tuttuun tapaan roikotti kieltään ulkona suustaan ja äkkäili sen minkä kerkesi. "Kannattaa erityisesti Tinkalla höllätä vähän ohjaa. Se on tosi herkkä ja ottaa nokkiinsa heti, jos jää yhtään liikaa kiinni ohjalla tai pohkeella", ohjeistin selvästi vähän hukassa olevaa Islaa. Oikeastaan tunti lähti pienten alkukankeuksia jälkeen sujumaan oikein hyvin. Oikeastaan hämmästyttävän hyvin. Ehdin jo epäillä ponejen olevan vähintään huumattuja ja pitihän mun siinä hieraista silmiäni kerran jos toisenkin. Tytöt kävivät hevosten kanssa läpi kaikki askellajit ja sen lisäksi vähän väistöjä ja taivutuksia. Ja tehtävät luonnistuivat oikeasti ihan hyvin. Soolo olisi voinut liikkua ehkä vähän paremmin koko rungostaan ja Tinkan väistöt eivät olleet ihan puhtaita, mutta muuten olin tosi tyytyväinen tunnin jälkeen ja niin olivat selkeästi ratsastajatkin.
18. huhtikuuta 2018: Estevalmennus Ira
Tällä kertaa olin saanut valmennettavakseni suomenpienhevostamman Tinkan omistajineen. Olin saanut ennakko varoituksen, että tamma tarvitsisi paljon vaihtelua, sillä homma menisi muuten Tinkan oman esityksen pitämiseksi. Olin pitänyt asian esillä suunnitellessani hieman etukäteen valmennusta. Jäisi kuitenkin nähtäväksi, että mentäisikö minun suunnitelmieni mukaan vai päättäisikö Tinka ottaa ohjat.
Tamman kieli roikkui suun ulkopuolella kaksikon tehdessä alkuverryttelyä. En ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa, joka sai minut hymyilemään huvittuneesti. Hazel usutti Tinkan raviin ja oikein nätistihän suomenpienhevostamma näytti ravaavan. Hazel lähti kääntämään Tinkaa pääty-ympyrälle, mutta tamma oli hieman eri mieltä omistajansa kanssa ja lähti haahuilemaan vastakkaiseen suuntaan. Suuni avautui valmiina huikkaamaan käskyjä Hazelille, mutta en ehtinyt edes aloittaa lusettani kun pieni tamman kuvatus oli jo taas omistajansa hallinnassa. “Loistavaa! Tinka kaipaa juuri tuollaisia päättäväisen rauhallisia, mutta kuitenkin arvoltaan painavia käskyjä”, kehaisin Hazelia. Tuo tuntui tuntevan hevosensa metkut, joka oli loistavaa, sillä oli niitäkin nähty, jotka ihmeissään hevosensa selässä miettivät, että mites tässä näin kävi. Annoin kaksikolle ohjeen jatkaa hetken vielä ratsastusta uralla kasatessani uran sisäpuolelle kolme estettä. Selitettyäni tehtävän Hazelille annoin luvan suorittaa. Esteet olivat näin aluksi vain 60 senttimetrin sekä yksi 80 senttimetrin korkeudella. Huomioin ensimmäisen kierroksen jälkeen, ettei tamma tahtonut nostaa jalkojaan paljoakaan ilmavaraa esteen yläpuolelle jättäen. Muutaman toiston jälkeen siirsin hieman muutamaa estettä korottaen kahta niistä niin, että yksi esteistä oli 100cm ja kaksi muuta olivat 80cm. Määräsin kaiken lisäksi vielä eri hyppy järestyksen. Tinka ei ensin tuntunut tajunneen, että esteet nousivat korkeammalle, joten ensimmäisen esteen kohdalla kavio hieman kolahti ylimpään puomiin. Yhtäkkiä tamma tajusi,että nythän hypättiin jo korkempaa ja nosti jalkojansakin kiitettävästi. Loppu valmennus sujui mutkattomasti ja esteitäkin siirreltiin pariin otteeseen ja korkeuttakin säädeltiin välttääksemme Tinkan kyllästymisen.