Wyat Baerrito

✝ 30.08.2023

VH19-017-0420
shetlanninponi, tamma
voikko, 85cm
syntynyt 22.06.2019 27-vuotias
kasvattanut Wyat Shetlands
omistaa Liljegård (VRL-14333)
kilpailee valjakkopainotteisesti, taso noviisi

Babe on sellainen hyväsydäminen poni (erityisesti ruokaa kohtaan), joka suhtautuu elämään hyvinkin rennolla asenteella. Sitä ei vaan kiinnosta. Vaikka muut ponit pääsisivät karkuun laitumelta, niin Babe olisi se joka jäisi yksin sinne laitumelle. Ruoka on nimittäin voikon suuri intohimo ja se ei turhia nirsoile sen suhteen - kaikki kelpaa aina pajunvitsoista alkaen. Myös hoitaessa tamma on hyvin rauhallinen tapaus, joka ei pienestä hätkähdä. Tammaa voi huoletta hoitaa niin lapset kuin aikuiset sekä eläinlääkäri ja kengittäjä. Satulavyötä kuitenkin voi olla hieman hankala kiristää melko suuren vatsanympäryksen vuoksi…

Babea on helppo käsitellä silloin, kun lähellä ei ole ruokaa. Taluttaessa se nimittäin on huomattavasti kiinnostuneempi ympäristön antimista kuin liikunnasta. Napakalla komennuksella tamman saa kuitenkin yleensä nopeasti takaisin vierelle, vaikka se yrittäisikin vetää läheiselle ruohomättäälle. Lastatessa hyvänä houkuttimena toimii juurikin ruoka. Babe lastautuu yleensä ihan sutjakkaasti, vaikkei kärryyn meno olekaan sen lempipuuhaa. Tamma myös matkustaa rauhallisesti yksinäänkin, eikä tarvitse välttämättä kaveria mukaan. Kisapaikalla Babe on hiljainen ja osaa käyttäytyä edukseen. Muista poneista se ei ole erityisen kiinnostunut, muttei se niitä kartakaan. Ruoka sen sijaan kiinnostaa vieraissakin paikoissa.

Valjakkoponina Babe on ehkä hidas syttymään, mutta se on yllättävän nopea ja ketterä tukevasta ulkomuodostaan huolimatta. Tamma tosin tekee töitä aina sen mukaan, millainen ohjastaja sillä on. Vähän kokemattomamman kanssa Babe tekee helposti asioita vähän puoliteholla, mutta vähän kokeneempi saa tamman näyttämään itsestään sen reippaammankin puolen. Babella on hyvä työmotivaatio, kunhan sen osaa vaan kaivaa esiin. Voikolla on myös suhteellisen hyvä kokoamiskyky ja kivat liikkeet, joten tamma on ihan omiaan tarkkuudessa ja erilaisissa kouluradan teissä.

© VRL-14618

Näyttelymenestys 07.04.23 Adina: tuom. Jannica irtoSERT 12.04.23 Adina: tuom. Jannica irtoSERT 13.03.23 VSY Rotunäyttelyt: tuom. Miltsu III-palkinto

Jaoksen alaiset VVJ, Valjakkoajo - tasolla 5/3 Tarkista ajankohtainen kilpailutilanne VH-profiilista VVJ, Valjakkoajo - 0 sijoitusta Näytä sijoitukset

00.00.00 Paikka: Luokka 0/00

00.00.00 Paikka: Luokka 0/00

  20/08/19: Erimielisyyksiä ja kiehtovia tulppaaneja

kirjoittanut omistaja

"Helvete!" rääkäisyni kantautui varmasti ainakin kilometrin päähän. Pinkaisin kädet ojossa isomahaisen ponitamman perään, joka lähestyi uhkaavasti uusia kukkaistutuksiani. "Elias! Ota se kiinni!" parkaisin uudestaan nähdessäni aviomieheni, joka astui juuri kotitalon ulko-ovesta pihalle. Nuori mies jäi kuitenkin vain katsomaan hölmistyneenä takaa-ajoa portaisiin. Babe söi jo ensimmäistä tulppaania, kun sain vihdoin sen riimunnarusta kiinni ja vedin sen pois kukkapenkistä. "Kiitos vain avusta", tuhahdin Eliakselle silmiäni pyöritellen.

Harjatessani tuota kermanväristä tuholaista, ilmestyi Elias talliin. "Mitäs päästit ponin karkuun", mies virnisteli karsinan ovella. "Jos sulla ei oo mitään järkevää sanottavaa, niin menisit edes muualle siitä", tuhahdin ja puhdistin seuraavaksi esimerkillisesti käyttäytyvän Baben kaviot yksitellen. "Älä nyt oo niin äkäinen. Eihän se kerennyt niitä kukkia tuhoamaan", Elias sanoi jo erilaisella äänensävyllä ja tuli ponin karsinaan kanssani. Yritin olla huomioimatta tätä, mutta mies kietoi kätensä ympärilleni ja suukotti hellästi päätäni. "Saat anteeksi, että oot tyhmä - mutta yhdellä ehdolla", sanoin ja kiepahdin ympäri Eliaksen otteessa. "No, millaisella ehdolla?" hän kysyi ja katsoi minuun silmissään pilkahdus ilkikurisuutta. Tuijotin häntä takaisin hymyillen haastavasti. "Me otetaan kisa. Mä otan Baben ja sä Halin.” “Mitähän tää kisa nyt sitten pitää sisällään?” Elias naurahti huvittuneesti. “Noo se on semmonen pieni laukkakisa. Sittenpähän näät”, vastasin silmää vinkaten ja lähdin hakemaan Babelle valjaita.

Pitkän laukkasuoran jälkeen Elias oli joutunut nielemään karvaasti tappionsa. Mutta vaikka mä ja Babe oltiinkin voitettu laukkakisa, niin eniten meidän menoa olivat varmaan todellisuudessa vauhdittaneet ihan jäätävän isokokoiset sääsket, joiden kiinnostuksen olimme onnistuneet herättämään laukatessa jonkin puskan lävitse. Takaisin tilalle päästyämme olin suoraan sanoen aika helpottunut, vaikka maastoreissu olikin kokonaisuudessaan ollut ihan onnistunut.